Kolumnit

Äitien tekemää politiikkaa

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja. Kuva: Terho Aalto
Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja. Kuva: Terho Aalto

Pirkanmaalainen elintarviketehdas Saarioinen mainostaa tuotteitaan äitien tekemäksi ruuaksi. Ollaanpa einesmaksalaatikon ja roiskeläppäpitsan kulinaarisista ulottuvuuksista mitä mieltä tahansa, mainoslause on hyvä.

Äidit panevat pöytään aina parasta. Kukapa sitä lapsilleen huonoa, herkkuja sen mukaan, mitä perheen varat sallivat.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksessa on vankka naisenemmistö, jonka joukossa on lukuisia ruuhkavuosiaan pienten lasten kanssa puurtavia nuoria äitejä.

Politiikan eturivissä sukupolvi vaihtuu. Suuret ikäluokat ovat muutamia tuomiojia ja kanervia lukuun ottamatta katsomossa, ja nyt kato käy 50–60-vuotiaiden joukoissa.

Ja totta kai, suomalaisia kun ollaan, käninä uusien ministereiden kokemattomuudesta ja nuoruudesta alkoi heti, itse asiassa jo ennen hallituksen nimittämistä.

Mitäpä kolmikymppinen tytöntyllerö osaa, vaikka onkin kaunis ja verbaalisesti lahjakas? Kateellisten ja sivuutettujen puhetta!

 

Nuorten naisten kykyjä ministereinä ei ole syytä epäillä. Heillä on hyvä koulutus ja laajalti kokemusta yhteiskunnallisista askareista.

Nuori äiti ei peilaa ratkaisujaan vain omasta elämäntilanteestaan. Nainen, jolla on lapsi rinnoillaan tai ainakin tuore kokemus siitä, ei voi olla kovin itsekäs eikä vaadi kaikkea heti mulle nyt.

Hän ajattelee lapsensa parasta ja päättää sen mukaan: pyyteettömän ylisukupolvisesti ja tavoitteenaan hyvä tulevaisuus.

Tylsää einesmaksalaatikkoa markkinoivilla mainosnikkareilla on erehtymätön hoksnokka. Mielikuva äideistä on myönteinen ja heidän myötään päätöksenteon voi olettaa inhimillistyvän.

Tilanne on toki muuttunut neljän vuoden takaisesta, leikkausten aika on ohi. Uusi hallitus jakaa, joskaan jaettavasta ei ole varmaa tietoa.

Sitä paitsi nuoret naisministerit saivat vaaleissa kunnioittavan suuren äänimäärän, vankan tuen vaativiin tehtäviinsä.

 

Vahvoja äidinvaistoja ja korostunutta hoivaviettiä odotetaan myös europarlamenttiin nousseelta persuharava Laura Huhtasaarelta. Hän saa aisaparikseen aateveli Teuvo Hakkaraisen (ps.).

Miehessä on ylimääräinen annos vastuutonta pikkupoikaa. Hänen örvellyksensä on ajat sitten ylittänyt kaikki sopivuuden rajat.

Bryssel houkutuksineen on vallan eri kaupunki kuin Helsinki saati miehen kotikaupunki Viitasaari. Kapakoita on pilvin pimein, ja muitakin syntisiä viettelyksiä löytyy hummailevaan elämäntapaan taipuvaiselle isolle pikkupojalle. Brysselissä saunalla on ihan eri tarkoitus kuin Helsingissä. Yhteistä on vain, että molemmissa ollaan alasti.

Voi sitä myötähäpeän määrää, jos euro-Tepu luo Suomi-kuvaa vanhaan malliin uusissa ympyröissä.

Vaatimus Hakkaraisen perään katsomisesta on Huhtasaarelle tietysti kohtuuton. Hänkin on vasta aloitteleva europarlamentaarikko, mutta hyvä suomalainen periaate on, ettei hulttioveljeäkään jätetä.

Puolueilta, ehdokkailta ja valituilta edustajilta perätään oikeutetusti vastuuta ja koeteltua kansalaiskuntoa.

Vastuullisuutta voi kysellä myös 29 075:ltä Hakkaraista piruuttaan äänestäneeltä. Piruuttaan siksi, että asiaperusteita ei ole.

 

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.