Kolumnit

Ajastinkolumni: Tätä hetkeä ei voi siirtää myöhemmäksi, vaikka korona niin vaatisi

Kuva: Joel Maisalmi
Rebekka Härkönen Kuva: Joel Maisalmi

Seitsemän kuukautta sitten sukelsimme koteihimme ja väänsimme ulko-ovet takalukkoon.

Korona pysäytti maailman. Suomi ryhtyi historiallisiin toimiin pikkuruisen viruksen pysäyttämiseksi ja sen aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi.

Bussit, junat, työpaikat ja kaupat autioituivat. Ravintoloita suljettiin. Ulkomaanlomailu muuttui mahdottomaksi. Koululaiset istutettiin etäpulpettiin, harrastukset ja viihde-elämä pantiin odottelemaan parempia aikoja.

Moni suomalainen on kiitellyt mielessään, että vihdoinkin saa valtiovallan kannustuksella pitää välimatkaa muihin ja murjottaa rauhassa maskinsa takana. Olla aamusta iltaan kotona.

Pidämme etäisyyksistä ja isosta omasta tilasta ympärillämme. Yksin jäämistä siedämme melko hyvin, mutta silläkin on rajansa.

Kaikki ei tanssi koronan pillin mukaan.

Kissankarvat kutittavat allergisten kurkkuja ja siitepöly saa pärskimään, vaikka aivastuksista tulikin massarikkomuksia.

Hengityssairaan on yhä vaikea hengittää kankaan läpi, vaikka moni pitää maskisuositusta lupalappuna pahantahtoisille mulkaisuille, jos joltakulta maski jää käyttämättä.

Korona ei pysäyttänyt ajankulkua tai ongelmia. Syöpä jyllää, vanhusten lonkat murtuvat, juopot juovat ja yksinäisyys paisuu kuin pullataikina. Lapset kasvavat ja vanhusten aika loppuu.

Lapsuutta ja teini-ikää on mahdotonta siirtää myöhemmäksi koronattomiin aikoihin, jolloin on taas tilaa kaivata toisia, aikuisia ja järkevää tekemistä.

Eristäytyminen suojelee ikäihmisiä sairastumiselta, mutta voi heikentää viimeisten vuosien elämänlaatua.

Tukitoiminta keskeytyi, mutta mielenterveysongelmat eivät pidä taukoa. Hampaat lohkeilevat, työpaikat katoavat, parisuhteet hajoavat ja sydämet pysähtyvät.

Rajoituksista huolimatta ihmiset tarvitsevat kohtaamista, kosketuksia, myötätuntoa, ystäviä ja toisiaan. Edelleen on syötävä, tienattava rahaa, maksettava laskut, järjestettävä lastenhoito, pidettävä huolta fyysisestä kunnosta ja vaalittava elämän mielekkyyttä.

Yhteiskunta elää ilosta, tekemisestä ja ostovoimasta.

Monelle tämä on viimeinen vuosi, viimeinen tilaisuus.

Heille ei tule uutta mahdollisuutta juoda kahveja isovanhemman kanssa tai istua läheisen sairaalavuoteen vieressä vapaina välittämiselle asetetuista henkilömäärärajoituksista.

Korona ei siirrä surua, kaipausta, kipua, vakavaa sairastumista tai elämän loppumista. Onnikaan ei ole tilattavissa uudestaan sitten joskus, kun saa taas olla läsnä.

Tulevaisuutta on aina jopa ylisuojeltu nykyisyyden kustannuksella.

Tämäkin hetki on tärkeä ja arvokas.

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic