Kolumnit

Ajokortin löytäjä oli kutonut meille vielä villasukat lahjaksi

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Jos en joudu hankaluuksiin suuren suuni kanssa, joudun hankaluuksiin boheemin luonteeni takia.

Minulla ei ole koskaan mikään järjestyksessä. Haen joka päivä lompakkoani, kännykkääni tai silmälasejani. Poikani epäili jo pienenä, että seuraavaksi hukkaan itseni.

Kukaan – kaikkein vähiten minä itse – ei ihmettele, jos minulta on lompakko kateissa.

Helmikuisella mökkimatkalla Etelä-Pohjanmaalla kadotin lompakkoni kauppareissulla. En uskonut kenenkään varastaneen rahapussia, vaan ajattelin taas lykänneeni sen itse jonnekin.

Ensin tarkastin pakastimen, sitten jääkaapin ja lopulta vessan. Ei lompakkoa.

Kun olin tarkastanut auton kolmeen kertaan, luovutin ja kuoletin pankkikortin. Muiden korttien uskoin vielä löytyvän mökiltä.

Aika kului, eikä lompakkoa löytynyt. Tarkastimme kaupan henkilökunnan kanssa videotallenteelta, olenko itse hävittänyt lompakon.

Turhaa tiirailua. Nauhalla näkyy mustaa nahkalompakkoa kädessään puristava meikäläinen poistumassa kaupasta.

Ainoa mahdollisuus on, että lompakko on omilla jäljilläni. Luultavasti se putosi taskusta maahan, sillä auton katolle en yleensä mitään laske.

Joku on nähnyt lompakon maassa ja ottanut sen mukaansa. On hän mahtanut olla pettynyt, kun laihasta lompakosta löytyi vain yksi pankkikortti ja 3,50 euroa rahaa.

Huhtikuussa sain lopulta puhelun Isojoelta. Ajokorttini oli löytynyt pyörätieltä parin kilometrin päästä kaupan pihasta.

Miten ihmeessä kortti on joutunut yleiselle lenkkipolulle?

Luultavasti joku oli vain heittänyt koko lompakon auton ikkunasta mäkeen, kun oli huomannut, ettei hän hyödy löydöstään.

Kun haimme ajokortin ja joimme kakkukahvit, tuotiin eteemme vielä korillinen villasukkia, joista saimme valita itsellemme mieluisimmat. Hyvä, etten itkuun purskahtanut.

Ei lompakkoepisodi tähän loppunut.

Pari viikkoa sitten Isojoelta soitettiin ja kerrottiin, että lehdistökorttini on löytynyt samasta paikasta kuin ajokorttikin. Löytäjän vaivannäkö lämmitti mieltä.

Elämä on ihmeellistä.