Kolumnit

Älä aiheuta hengenvaaraa – Näin kohtaat hevosen liikenteessä

Kolme päivää sitten hälytin ambulanssin hakemaan tytärtäni leppoisan maastoretken päätteeksi.

Kävelimme tallille johtavaa autiota soratietä, kun yhtäkkiä takaa kuului kova jarrutusääni. Hevonen pillastui, ja tytär lensi sen selästä korkeassa kaaressa kivikkoiselle tielle.

Onneksi hevonen oli minulla liinassa kiinni eikä se päässyt juoksemaan paniikissa autotietä. Oli kuitenkin selvää, että nyt kävi pahasti, koska tytär huusi maassa tuskissaan eikä voinut liikkua. Muistin heti erään ratsastajatytön, joka halvaantui kaulasta alaspäin samanlaisessa tilanteessa.

Käskin meidät säikäyttäneen pyöräilijätytön pitelemään hevosta ja soitin hätäkeskukseen. Seuraavat kuusi tuntia vietimme sairaalan päivystyksessä, jossa tyttärellä todettiin lapamurtuma ja ruhjevammoja. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta luonnollisesti harmittaa, että loppuloma menee toipilaana, ja SM-vikellyskisat, joihin on vuosi treenattu, pitää perua.

 

Tämä(kin) onnettomuus oli täysin turha ja vältettävissä. Maastoon totutettu hevonen ei pelkää polkupyöriä, jalankulkijoita eikä autoja, jos nämä käyttäytyvät ”normaalisti”.

Tässä tapauksessa onnettomuus olisi vältetty, jos pyöräilijä olisi meidät havaittuaan tehnyt tulonsa tiettäväksi ajoissa. Nykyään näkee lasten ja nuorten pyöräilevän katse kännykässä, mikä aiheuttaa vaaraa paitsi pyöräilijälle itselleen, myös muille tiellä liikkujille. En tiedä oliko tässä tapauksessa näin, mutta jostain syystä pyöräilijä joutui tekemään äkkijarrutuksen takanamme, vaikka olimme suoralla tiellä ison eläimen kanssa.

 

Hevonen on pakoeläin ja liikenteessä hirveä vaarallisempi. Se voi säikähtäessään hypätä minne päin vain, vaikkapa auton pellin päälle tai ojaan. Kun pakoeläin pelästyy, sen päässä ei liiku muuta kuin “pakoon”.

Kun hevosia vielä metsästettiin lihan ja nahan vuoksi, niitä ajettiin laumoittain rotkoon. Se oli hevosen pakoreaktion vuoksi liiankin helppoa metsästystä, ja Amerikassa villihevonen kuoli sukupuuttoon 10 000 vuotta sitten.

Vaikka hevonen on nykyään kesy, sillä on tallessa esi-isiensä pakovaisto. Vaikka olisi kuinka taitava ratsastaja, se ei auta hallitsemaan viittäsataa kiloa panikoivaa eläintä.

 

Turhien onnettomuuksien välttämiseksi ohjeita erilaisille tiellä liikkujille hevosen kohtaamiseen.

Jalankulkija: Tervehdi ratsastajaa jo hyvän matkan päästä huikkaamalla vaikka ”Hei!”. Älä yllätä hevosta, äläkä missään tapauksessa mene piiloon. Hevoselle kaikki tutun reitin varrella oleva uusi asia on potentiaalinen uhka, ja jos se uhka menee puskaan piileksimään, on selvää, että se tekee sen syödäkseen hevosen.

Pyöräilijä: Samat sanat kuin jalankulkijalle, mutta lisäksi: älä tee äkkijarrutuksia, pimputa kelloa tai kaahaa hevosen vierestä.

Autoilija: Hiljennä vauhtia, mutta älä liioittele. Jos ohittaminen hidastuu mateluksi, hevoselle jännittävä tilanne pitkittyy. Jos hevonen kulkee ihan rauhallisesti, älä missään nimessä pysähdy, sammuta moottoria ja jää autoon odottamaan, että hevonen ohittaa sinut, koska se vasta hevosta pelottaakin: “Miksi tuo pysähtyi tuohon, aikooko se hyökätä?”.

 

Kirjoittaja on kavioliitossa elävä viestintäyrittäjä ja vuorovaikutusvalmentaja.

Juttua on päivitetty 25.7. klo 11.30 uudella valokuvalla ja tarkennuksilla tekstiin.