Kolumnit

Älä pysy aina pikkuveljenä

Monet suomalaiset ovat tänä kesänä pakkautuneet sinikeltaisissa Zlatan Ibrahimovićin ja Henke Larssonin pelipaidoissaan sporttibaareihin.

Suomalaiset vihaavat ja pelkäävät Ruotsin jääkiekkomaajoukkue Tre Kronoria, mutta jalkapallossa Blågultia katsotaan ylöspäin, jopa kannustetaan. Ruotsi on ihastuttanut jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa monia.

 

Samalla kuitenkin syvät huokaukset ovat täyttäneet äänialaa.

”Ruotsi on pelannut upeasti. Sitä väkisinkin miettii, että Suomi voisi olla sen tilalla.”

”Materiaaliero Suomeen verrattuna ei ole niin suuri. Ruotsilla ei ole tähtipelaajia. Ero on voittamisen kulttuurissa.”

”Uskaltaisipa Suomi pelata yhtä nihilististä jalkapalloa, jonka tavoitteena on vain voittaa.”

Pikkuvelinarratiivi elää ja voi hyvin. Suomea verrataan – ihan ymmärrettävästikin – kaikessa Ruotsiin.

Ilmiö korostuu urheilussa, jossa nationalistinen hekuma on niin vahva. Muille maille ei saa hävitä. Ei varsinkaan Ruotsille, joka entisenä isäntänä ja nykyisenä naapurina on piessyt niin suomalaista talonpoikaa kuin Leijoniakin.

 

Kun nyyhkytystä tulvii joka tuutista, unohtaa väkisinkin, että Suomi pärjää aika hyvin. Monessa urheilulajissa oikeastaan selvästi Ruotsia paremmin.

Urheiluhistoriaamme koristavat mäkihypyn supertähdet Matti Nykänen, Toni Nieminen ja Janne Ahonen. Ruotsilla lajin muutamat menestysvuodet sijoittuvat 30-, 50- ja 60-luvuille, ja nekin olivat laihat.

Samppanjahumussa Suomen lippua ovat liehuttaneet Formulan kuninkuusluokan maailmanmestarit Keke Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Ruotsista muistetaan loistanut, traagisesti kuollut Ronnie Peterson, mutta hänkin häviää uravertailun selvästi.

Nykyään Ruotsilla on Formula 1 -sarjassa yksi kuski, Marcus Eriksson, joka on nelivuotisella urallaan kerännyt yhteensä vaivaiset 12 pistettä.

Ruotsin miesten koripallomaajoukkuetta sekä miesten ja naisten lentopallomaajoukkueita ei voi edes verrata Suomen omiin.

 

Kaikessa ei voi olla paras. Joskus on hankalaa olla edes hyvä.

Lopetetaan itsesääli, nostetaan leuat rinnasta ja ollaan ylpeitä omistamme. Se on resepti kehitykselle.