Kolumnit kulttuuri@hameensanomat.fi

Älä tallaa nurmikoita ‒ kieltojen anatomiaa

Tietynikäisten mieliin on ehkä painunut viehättävä teksti: Älä tallaa nurmikoita. Älä puita vahingoita. Älä riko luonnon rauhaa. Älä huuda, älä pauhaa.

Kielto Älä sylje lattialle. Spotta ej på golfvet on jäänyt jopa soimaan päässämme. Onhan se säilynyt teekkareiden juomalaulussa.

 

Useimmiten viestiessämme toteamme asiantiloja: kaunis ilma tänään. Varsin taajaan toivomme myös saavamme aikaan jotain. Olemme tottuneet siihen, että vakiintuneella tavalla kielennetyillä fraaseilla on määräfunktio. Istu kehottaa levähtämiseen tuolilla, älä istu kieltää sen.

Kielloilla voidaan olla myöntämättä lupa tehdä jotain tai niillä käsketään olla tekemättä jotain. Nämä kaksi ulottuvuutta linkittyvät toisiinsa, eikä aina ole helppo erottaa, kummasta on kyse. Onko älä huuda huutamisen epäämistä vai käsky olla huutamatta?

Suorin keino kieltää on imperatiivi negatiivisessa muodossa: älkää jättäkö pyöriä seinustalle. Luonteeltaan vähemmän komentelevia ovat seuraavat: täällä ei saa tupakoida, tupakointi kielletty tai vältä kovaäänistä keskustelua. Kolmannessa esimerkissä kielto piilee ensisijaisesti verbin merkityksessä. Ei pidä loukkaantuman tai ei sovi valehdella saattavat kuulostaa jo vanhentuneilta; toisaalta ne tuntuvat perin maltillisilta.

Joka tapauksessa viestin on oltava tunnistettavissa yritykseksi kieltää jotain. Haluaahan kiellon esittäjä, että muut toimivat rajoitusten mukaan sekä kykenevät siihen. Toki viime kädessä lukija tai kuulija ratkaisee, miten asennoituu kieltäviin määräyksiin. Ihmiset tahtovat päättää omista asioistaan, joten itsemääräämisoikeuden supistamiseen ei välttämättä suhtauduta suosiollisesti.

 

Kiellon noudattamisen ehdottomuuskin vaihtelee kerta kerralta.

Osa rajoituksista on sävyltään ohjeita tai pyyntöjä: älä unohda pankkitunnusta. Joskus säätely on hyvin velvoittavaa: kiellon takana on auktoriteetti, joka asemansa perusteella voi kaventaa muiden valinnanvapautta. Yhteisön kannalta on olennaisen tärkeää, ettei kaikki ole sallittua: älä tapa tai älä varasta.

Juha Itkonen pohtii teoksessaan Minun Amerikkani, onko kiellettyä se, minkä tekemiseen ei ole annettu lupaa. Vapautta rakastavaksi kansaksi amerikkalaiset ovat hänen mielestään yllättävän kiintyneitä sääntöihin.

Hän panee merkille, että kieltoja ilmaistaessa käytetään virallisia sanoja, poikkeavaa kielirekisteriä: No consumption of groceries ’ei elintarvikkeiden kuluttamista’ tai No profanities on this coach ’ei voimasanoja tässä linja-autossa’.

Ydinsanoma välittyisi arkisemmin, jos kiellettäisiin bussissa syöminen ja kiroilu. Kenties kieltojen taustalla lymyävä arvovalta vaikuttaa myös niiden muotoiluun?

 

Pirkko Muikku-Werner

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.

15 tuoreinta

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930