Kolumnit

Älkää pakottako viettämään piinaviikkoa

Pääsiäinen on taas edessä. Luvassa on paitsi pari vapaapäivää, niin myös muistutus siitä, miten valtionkirkko pitää suomalaista yhteiskuntaa edelleen tiukassa kuristusotteessaan.

Edessä on päiviä, jolloin niin uskonnottomat, muslimit kuin vanhasuomalaiset pakanatkin joutuvat sovittamaan omaa elämäänsä yhden kristillisen oppisuunnan myyttien ja riittien mukaisiksi.

Länsimainen periaate valtion ja kirkon välisestä erosta ei toteudu Suomessa niin kauan kuin koko yhteiskunta joutuu pyörimään yhden uskontokunnan ehdoilla. Miksi ihmeessä yhden uskontokunnan annetaan siis tyrannisoida kaikkia suomalaisia?

Tervehdin ilolla sosiaali- ja terveysministeriön johtajan Kari Paason ulostuloa tästä aiheesta viime viikolla.

STT:n haastattelussa Paaso ihmetteli, ovatko uskonnolliset syyt enää nykyaikana päteviä, kun liikkeiden aukioloajoista päätetään.

Kysymys on äärimmäisen hyvä.

Paaso puhui ministeriön edustajana lähinnä Alkon aukiolosta sunnuntaisin ja pääsiäisenä, mutta sama kysymys pätee kaikkeen toimintaan yhteiskunnassa.

Miksi minä, mihinkään uskontokuntaan kuulumaton suomalainen, en saisi pääsiäisenä pitää omaa kauppaani auki niin kuin haluan? Tai miksi valtion pitää rajata palvelunsa ehdottomaan minimiin yhden uskontokunnan juhlapäivinä?

Jos valtio on kerran katsomuksellisesti sitoutumaton ja neutraali, niin miksi kaikki uskontokunnat eivät saa samanlaista erityiskohtelua omina pyhinä päivinään?

Edistystä on toki tapahtunut, kun järki ja maallistuminen ovat edenneet.

Tuntuu kovin uskomattomalta, että vasta joitakin vuosikymmentä sitten edes elokuvateatterit eivät saaneet esittää pääsiäispyhinä elokuvia, koska kristityt viettivät kärsimysjuhlaa.

Jos yhdet kärsivät, on kaikkien kärsittävä, lienee ollut kirkonmiesten taka-ajatuksena.

Tämä kehitys antaa uskoa siihen, että muutokset ovat mahdollisia. Kun evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä syöksyy kohti 50 prosentin lukemia, poistuvat samalla perusteet kirkon vaikutusvallalle koko yhteiskunnassa.

Ennen kuin uskonnollinen väki älähtää, niin tehdään yksi asia selväksi: en missään tapauksessa halua kieltää tai rajoittaa kenenkään uskonnollista vapautta.

Jos te haluatte viettää pääsiäistä, niin siitä vaan, älkää antako minun sitä estää!

Toivoisin kuitenkin samalla pientä vastavuoroisuutta. Ehkäpä mallia voisi hakea jopa Raamatusta. Tiedättehän, se ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, tai nykyaikaisemmin sanottuna: elä ja anna toisten elää.

Niinpä minulla olisi yksi pieni pyyntö: Hyvät kristityt, jos te ette uskonnollisista syistä tai perinteiden takia halua tehdä yhtään mitään pääsiäisenä, niin älkää tehkö. Mutta älkää kieltäkö meitä muita elämästä omaa elämäämme.

Muuten olen sitä mieltä, että valtio ja kirkko on jo lopultakin erotettava toisistaan.