Kolumnit

Alkava valoisa vuodenaika

On tässä tahkottu viime vuosina rintamamiestalossa remontteja ja pihatöitä siihen malliin, että tauko on paikallaan. Vastoin asiantuntijoiden veikkailuja ja kansainvälisten vedonlyöntitoimistojen ennustuksia sain talvella vaimon ylipuhuttua siihen, ettei tänä kesänä uusita röttelön ulkoverhoilua sen paremmin kuin rakenneta uutta autokatostakaan. Ollaan vaan ja eletään, nautitaan edes hetki siitä, mitä on ehditty rakentaa. Sitten jaksetaan taas painaa.
 
Kai minulla oli tuossa suostuttelussa takana myös kavala unelma lukuisista golfkierroksista. Saattaapi vain olla, että kaikenlaista savottaa ilmaantuu kuin itsestään.
 
 
Viime kesänä pystytettiin portin pieleen roskakatos. Koska maa on routivaa sorttia, pohjatyöt tehtiin kunnolla ja kaivettiin sen häkkyrän sijoille mahtava kuoppa. Sinne sitten kangasta ja kymmeniä kottikärryllisiä soraa. Ystävät ja ohikulkijat päivittelivät, että jopa on perusteellista työtä. Ja minä siihen rinta rottingilla, että kunnolla pitää tehdä, vaikka hiljaa mielessäni latelin ärräpäitä ja ajattelin ihan samoin.
 
Aamulla lehteä hakiessani huomasin, että kaiken vaivannäön jälkeen se halvatun tötterö on talven jäljiltä hiukan vajonnut. Heti alkoi lonkkaa kolottaa, sillä arvelen projektin menevän uusiksi. Yritin lohduttaa itseäni sillä, että katos on suorassa. Ihan nätiltä se näyttää siinä pienessä montussansa. Pahoin vaan pelkään, että vaimo ei tuon vajoaman söpöyttä opi rakastamaan. Naiset ovat sillä tavalla materialisteja.
 
 
Autokatos, kellari ja vinttikomerot ovat kuulemma täynnä romua. Romu on suhteellinen käsite. Minusta koko konsepti on hyvin yksinkertainen. Ihmisellä on varastotilaa sellaisille tavaroille, joita ei justiinsa nyt tarvita, mutta saatetaan joskus ehkä käyttää. Rahallisesti arvokasta kamaakaan ei henno pois heittää, vaikka se olisi täysin hyödytöntä. Siksi nämä kopperot ovat olemassa. Miksi niitä ei voi jättää rauhaan?
 
Tiedossa on loppumatonta vääntöä, koska naisilla ja miehillä on täysin erilainen käsitys romun olemuksesta. Naisten mielestä romua EIVÄT OLE tuhannet kukkaruukut ja maljakot, jotka ovat nähneet päivänvalon viimeksi viime vuosituhannella. Romua EIVÄT OLE vanhat tapettirullat, seinäeristeet tai vajaat maalipurkit, koska niitä saatetaan tarvita. Romua OVAT pitkään huolella säilytetyt VHS-kasetit ja niiden katsomiseen tarvittava laite, suunnattomalla vaivalla kerätty jääkiekkokorttikokoelma ja arvokkaat muistot nuoruuden urheiluharrastuksista.
 
Miksi herättää nukkuvaa karhua?