Kolumnit

Alvar Aalto oli hieno arkkitehti, mutta yhdestä hänen virheestään tullaan Suomessa maksamaan ikuisesti

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Arkkitehti Alvar Aalto menehtyi vuonna 1976. Kuinka ollakaan, samana vuonna huomattiin, että Finlandia-talon julkisivun marmorilaatat olivat vääntyilleet ja irtoamassa saumoistaan.

Aallon mestariteoksena pidetyllä rakennuksella oli tuolloin ikää vasta viitisen vuotta. Sekin oli liikaa italialaiselle Carraran marmorille Suomen vaihtelevissa sääoloissa.

Kivet vaihdettiin parinkymmenen vuoden pohdinnan ja laman aiheuttaman akuutin kassavajeen jälkeen vasta vuonna 1997.

Nyt alle 25 vuotta myöhemmin ne joudutaan vaihtamaan taas. Rahaa kuluu kymmenisen miljoonaa euroa.

 

En usko, että Aalto itsekään olisi niin jääräpäinen, että hän enää kolmatta kertaa laittaisi marmoria paikkaan, jossa se todistetusti ei toimi.

Alvar Aallon leskikin oli tiettävästi 90-luvulla sitä mieltä, että hieman harmaampi, mutta rutkasti kestävämpi graniitti olisi sopinut Finlandia-taloon.

 

Finlandia-talon marmoripinta kupruili näin pahoin vuonna 1997 ennen kuin marmori vaihdettiin uuteen marmoriin. Nyt talo kupruilee taas ja marmorille ei ole muitakaan vaihtoehtoja, sillä ne kaikki on kielletty. Arkistokuva vuodelta 1997 / Markku Ulander / Lehtikuva

 

Silti marmori oli jo ennen ensimmäistä vaihto-operaatiota suojeltu materiaalina niin vahvasti, että mitään muuta vaihtoehtoa ei voitu edes harkita.

Graniitti, betoni, teräs, alumiini, keraamiset materiaalit ja komposiitit eivät kelvanneet, vaikka ne olisi voitu käsitellä marmorin näköiseksi. Uusi, edullisempi seinä olisi todennäköisesti kestänyt vuosikymmeniä ongelmitta.

Yksi tietty graniittilaji, Mount Airy, kiellettiin jopa Uudenmaan lääninoikeuden päätöksellä.

Museoviraston ja muiden suojelijoiden viesti oli selvä: maailmankuulun arkkitehdin ilmiselviä virheitäkään ei saa korjata. Ilmassa oli ja on edelleen vahvoja henkilönpalvonnan merkkejä.

 

Finlandia-talon pintaan nyt hankittavalle marmorille on asetettu 50 vuoden kestävyysvaatimus.

Mistäköhän tällaista ihmemarmoria oikein saadaan, kun VTT:n arvio marmorin kestoiästä Suomessa on 10-20 vuotta?

Todennäköisesti seuraavan kerran tätä marmorikysymystä puidaankin jo heti 2030-luvulla.

 

Albert Einsteinin väitetään aikanaan sanoneen, että ”hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”.

Ei hullummin sanottu.

Päivän lehti

30.10.2020

Fingerpori

comic