Kolumnit

Ammattimarjastaja ansaitsee tukea, koska me emme ole valmiita maksamaan roppakaupalla mustikkakilosta

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Vihaan marjastamista mutta rakastan marjoja.

Muutama vuosi sitten yritin ja raahauduin ämpäreiden kanssa itsepoimintapellolle. Helle porotti, mutta sain kuin sain parissa tunnissa ämpärit raavittua täyteen.

Palkinto koitti maksutiskillä, kun huomasin, että poimimieni marjan kilohinta oli täsmälleen sama kuin valmiiksi pakatuissa. Taidan jatkossa poimia marjani pelkästään pakkasesta, eikä mustikkaan tarvitse lähteä edes yrittämään.

 

Helteinen kesä ja koronaviruksen aiheuttamat matkustusrajoitukset ovat aiheuttaneet suomalaisille jännitysnäytelmän jatko-osineen. Marjaa on metsä pullollaan, mutta kaltaiseni laiskiaiset eivät silti ryntää ryteikköön poimurit ojossa. Jääkö marja harakoille?

Avuksi on vuosikausien ajan totuttu huutamaan ulkomaista työvoimaa. Muutaman kuukauden ajaksi ovat Suomea matalamman elintason maasta tulleet ihmiset valmiita hikiseen, epämukavaan ja fyysisesti raskaaseen työhön. Meistä ei siihen ole.

 


”Muutaman kuukauden ajaksi ovat Suomea matalamman elintason maasta tulleet ihmiset valmiita hikiseen, epämukavaan ja fyysisesti raskaaseen työhön.”


 

Sallimme tämän huolimatta siitä, että viime vuosina on tullut useita tapauksia julkisuuteen, jotka antavat aihetta epäillä työvoiman reilun kohtelun puolesta. Helsingin Sanomat nosti esimerkiksi alkukesästä esiin suomalaisnuorten kertomuksen marjatilan oloista Pohjois-Savossa. Toivottavasti kyse oli yksittäistapauksesta.

 

Koronakesänä marjaepätoivomme on korostunut vielä surkuhupaisammaksi. Moni nuori, joka on menettänyt kesätyönsä, on suunnannut tienestien toivossa korpeen. Työ on kovaa ja palkkio ohutta, mutta kauppa varmasti käy vaikkakin pieneen hintaan. Me sivustaseuraajat jaamme julkikehuja.

Lue myös: Metsät ovat täynnä marjaa miljoonapäin – Kesätyönsä koronalle menettänyt turenkilainen Lotta Höijer otti poimurin ja aloitti myynnin (23.7.2020)

Tuntipalkka on niin pieni, ettei marjoja keräämällä suomalainen työssäkäyvä ihminen pysty tuomaan leipää perheen pöytään. Miksi? No varmaan siksi, että harva haluaa urapoimijaksi eikä kuluttaja ole valmis maksamaan mustikasta 30 euroa kilolta.

Maksamme nimenomaan marjan poimintaan vaadittavasta työstä. Koronaviruksen synnyttämä marjakohu voisi viimein parantaa marjanpoiminnan kannattavuutta – nimenomaan poimijoille.

Joko marjan hintatason pitäisi antaa nousta reilulle tasolle tai marjanpoimijoille pitäisi alkaa maksaa tukea. Jaetaanhan tukirahaa muullekin ruoantuotannolle.

Päivän lehti

20.9.2020

Fingerpori

comic