Kolumnit

Anteeksi voi pyytää puolivillaisesti, pian myös antaa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Mitä enemmän tekniikka on kehittynyt, sitä lähemmäksi ihminen on palannut kohti kivikautista viestintää. Ihminen voi ryydittää arkikommunikaatiota isolla symboliarsenaalilla.

Itse asiassa siitä on tahtomattamme saattanut tulla jonkinlainen pakko. Vastaanottajaa voi ottaa koville jo pelkästään se, jos viestin perästä puuttuu pallopäinen ilonaama. Tämä siksi, että ihmisellä on ällistyttävä kyky tulkita symboleita tai syitä niiden puuttumiseen.

 

Tuhansia vuosia sitten piirrettiin kallionseinämään sarvipäitä ja keihäitä. Niillä ilmoitettiin, että pystyihminen lähti metsälle. Nykypäivänä yhtä usein mennään rytinällä metsään, kun symboleita yritetään tulkita selkä kyyryssä.

Symbolin tulkinnalla ei usein ole mitään tekemistä symbolin ymmärtämisen kanssa. Eniten tämä korostunee liikennemerkkien kanssa.

Populaarikulttuurillakin on oma osansa.

Valtaistuimeen nurin kurin kaiverrettu risti ja päähän pantu mitrahiippa eivät tee ihmisestä vielä Ghostin laulajaa tai satanistia, vaan esimerkiksi paavin. Pyhä Pietari kuoli, kun hänet ristiinnaulittiin pää alaspäin.

Pentagrammi eli viisikanta on tosiasiassa suojelussymboli, jolla alun perin haluttiin karkottaa paha, eikä kutsua sitä.

Peukalon ja etusormen yhteen ympyräksi laittaminen saatetaan tulkita vaihtoehtoisen äärioikeiston (alt-right) heimotervehdykseksi. Yleensä merkki (myös emoji) tarkoittaa, että kaikki on ok (all right).

 

On totuttu siihen, että tunnetiloja korostetaan emojeilla. Väittävät, että niillä on jopa palautettu tunne kirjalliseen viestintään.

Olen aina pitänyt kuvista, onhan niillä tehty salakirjoitusta ja buustattu kirjeitä.

Emojit kolisevat minulle kuitenkin yhtä paljon kuin tamagotchi-virtuaalilemmikin kuolema joskus 2000-luvun taitteessa. Niissä on sellainen sarjatuotannon maku eli empatiaa ei heru. Valitan.

Emojiarmeija on kasvanut noin 3000 merkkiin ja lisää on tulossa. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kehittämässä emojia anteeksiannolle. Anteeksipyynnöllehän sellainen löytyy jo.

Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta voiko näin henkilökohtaisia asioita hoitaa puolivillaisesti jollain tietokonejärjestelmän merkistöstandardilla?