Kolumnit

Antilan kolumni: Urbaani syke vaihtui maaseutukaihoon

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Niin se maailma muuttuu, nopeasti. Maaliskuun alussa pohdin kolumnissa näivettyvän maaseudun ongelmia, kun edes kesämökit eivät mene kaupaksi, saati omakotitalot.

Tuolloin oli esillä Sitran tämän vuosikymmenen kehitystrendejä pohtiva raportti. Sen mukaan vastavoima kiihtyvälle kaupungistumiselle voi löytyä etätyöstä eli siitä, että se on vihdoin oikeasti mahdollista yhä useammille.

Nyt kiinteistönvälittäjät ovat ihmeissään, sillä yhtäkkiä kesämökkien kysyntä on usean vuoden alamäen jälkeen lähtenyt hyvään kasvuun.

Poikkeustilanteessa ahdas (ja sikakallis) keskikaupunkiasunto ei ollutkaan enää unelmien täyttymys. Urbaani syke sulki ovensa. Tapahtumat jatkuvat ehkä joskus ensi vuonna, vaikka ravintolaan pääseekin jo huomenna.

Seinät alkoivat kaatua päälle. Kaupunkilaiset muistivat, että onhan edelleen olemassa maaseutu, jossa ennen vanhaan käytiin mökillä tai jopa asuttiin vakituisesti.

”Ensin kannattaa vuokrata kesäasunto ja kokeilla, kestääkö kantti esimerkiksi, jos alkava kesä on viileä ja sateinen.”

Mökillä pääsee ainakin ulos puuhailemaan. Mökin ostaminen vaikuttaa kuitenkin hätiköidyltä ratkaisulta, jos oikeasti arvostaa urbaania sykettä. Sekin palaa viimeistään, kun koronarokote on kehitetty.

Ensin kannattaa vuokrata kesäasunto ja kokeilla, kestääkö kantti esimerkiksi, jos alkava kesä on viileä ja sateinen. Vuokramökkejä lienee yhä vapaina, sillä ulkomaiset vuokralaiset ovat peruneet tulonsa. Heitä on ollut Kanta-Hämeessäkin paljon.

Jos mökkibuumi kumminkin jatkuu, tulee kuntaveroa uudistaa. On oikein ja kohtuullista, että veroa maksetaan osittain myös mökkikunnalle.

”Vaattovaaran mukaan ilmiö saattaisi ulottua pienempiin kaupunkeihinkin.”

Mökki-innostuksesta on jo vedetty johtopäätöksiä, että maaseutu tai ainakin pienemmät kaupungit alkavat kiinnostaa perheitä vakituisinakin asuinpaikkoina. Nyt näyttää, että pakon edessä etätyö on lyönyt itsensä läpi pysyvästi.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on tähän saakka arvioinut kaupungistumisen jatkuvan vääjäämättömästi.

Nyt hän kuitenkin ennakoi (Yle 26.5.), että niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö voi tulla uudelleen siten, että muutetaan tiiveimmän keskikaupungin ulkopuolelle.

Vaattovaaran mukaan ilmiö saattaisi ulottua pienempiin kaupunkeihinkin. Esimerkkinä hän mainitsee Porvoon, jonka asukasluku on jo vuosia ollut nousussa.

”Nyt pitää niellä perihämäläinen vaatimattomuus.”

Miksei sitten Hämeenlinna? Porvoon tapaan se on oikea, vanha kaupunki. Sisäisistä kärhämistä huolimatta Hämeenlinnakin kuuluu niihin kaupunkeihin, joihin ihmiset kyselyissä sanovat ehkä mahdollisesti voivansa muuttaa.

Hämeenlinnan talous on kuralla, mutta niin on Porvoonkin. Jokivarren puutalomiljöö on Porvoossa ihana, mutta torin ympäristö kaamea.

Nyt pitää niellä perihämäläinen vaatimattomuus ja muistuttaa voimallisesti, että Hämeenlinna on olemassa. Junallakin pääsee kaupunkiin ja pois. Porvooseen menee museojuna ehkä muutaman kerran kesässä.

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Päivän lehti

10.7.2020