Kolumnit

Hanna Antila-Anderssonin kolumni: Yhden asian valtuutettuja ei tarvita – ”Ei toriparkille” ei ratkaise mitään

Hanna Antila-Andersson

Puolueet rekrytoivat jo täyttä päätä ehdokkaita tuleviin, ensi huhtikuussa pidettäviin kuntavaaleihin. Kuulemma sitoumuksiakin on jo kertynyt.

Ihailen näitä ihmisiä, jotka ovat valmiita panemaan itsensä likoon kuntien lähes katastrofaalisessa taloustilanteessa.

Tulevina vuosina ei juuri keskustella siitä, mihin rahaa sijoitetaan, vaan siitä, miten edes kunnan ydintoiminnot saadaan pyörimään yhä pienemmillä resursseilla.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin rahaa riitti kunnissakin jaettavaksi asti. Muistan, kuinka eräässä pirkanmaalaisessa kunnassa lapsellemme tarjottiin puheterapiaa 80-luvulla.

Kun ihmettelin, mihin hän sitä tarvitsee, kun ei ollut puhevaikeuksia, ei r- eikä s-vikoja, koulutoimen edustaja totesi, että kunnan palkkalistoilla on puheterapeutti, jolla ei ole riittävästi asiakkaita.

 

Mahtavatko kaikki valtuustoihin nyt havittelevat ensikertalaiset ymmärtää, mihin ryhtyvät?

Sopii toivoa, että esimerkiksi Hämeenlinnassa kaupunginvaltuustoon ei pyritä vain yhden asian siivittämin vaaliteemoin. ”Ei toriparkille” ei ratkaise mitään, kun pitäisi sopeuttaa niin sosiaali- ja terveystoimea kuin koulutoimeakin.

Palvelurakenneselvitys on byrokratiasana, joka useimmiten piilottaa sitä ajatusta, että palvelujen tarjontaa on aikomus keskittää. Toinen vastaava on kouluverkkoselvitys.

Näiden selvitysten tekoon ajaudutaan kunnissa pakon edessä. Hämeenlinnassakin on kerta toisensa jälkeen tehty tai teetetty konsulteilla erinäisiä rakenne- ja verkkoselvityksiä.

Perinteisesti ne on sitten viimeistään valtuustossa revitty riekaleiksi, kun suuri osa valtuutetuista äänikadon pelossa puolustaa kotikylän koulua tai terveysasemaa sen kummemmin kokonaisuudesta huolestumatta.

 

Suomalaisen kuntatalouden asiantuntija ja guru Eero Laesterä korosti tässä lehdessä (HäSa 3.8.) sitä, että vaivalla kootut sopeuttamispaketit tulisi hyväksyä kokonaisuutena, jotta niistä olisi hyötyä.

Silti usein käy niin, että luottamuselinten käsittelyssä paketeista nypitään pois yksityiskohtia syynä päättäjiin kohdistuva ankara somekritiikki.

Some on iso vitsaus päätöksenteossa. Siellä leviävät puutteellisiin ja usein jopa vääriin tietoihin perustuvat väittämät. Niin luottamushenkilöt kuin viranhaltijat ovat lisäksi vapaata riistaa henkilöön menevälle kritiikille.

 

Demokratian peruskiviin kuuluu, että suunnitelmat tuodaan julkiseen keskusteluun ennen kuin niistä on päätetty. Myös mahdollisuus valittamiseen on osa demokraattista päätöksentekoa.

Some-keskustelulta toivoisi silti, että edes perusasioista otetaan selvää ennen elämöinnin aloittamista.

Joka tapauksessa tulevan vaalikauden luottamushenkilöt tarvitsevat some-osaamisen lisäksi parkkiintuneen selkänahan kestämään kansalaisten epäasiallisenkin palautteen.

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic