Kolumnit

Askel kerrallaan

 

Asioiden suunnittelu ja ennustaminen ovat erottamaton osa ihmisluontoa. Esi-isämme lukivat jäniksen sisälmyksistä, millainen talvi oli tulossa. Atsteekit laativat tähtikarttoja vuosiksi eteenpäin, ettei Venuksen asema yötaivaalla Marsiin nähden pääsisi ikävästi yllättämään.
 
Suunnittelemisessa ei ole mitään väärää. Tyhmä on se, joka ei valmistaudu tulevaan vaan soittelee kesät pellolla kuin iloinen heinäsirkka. Perunoita on hyvä koota laariin kohtuullinen määrä, ettei nälkä yllätä kun lunta tuiskuaa tupaan.
 
Tulevaan valmistautuminen kääntyy kuitenkin hyvästä pahaksi jos mennään liiallisuuksiin. Kun miettii asioita tarpeeksi pitkälle, pimeästä nousee aina esiin mörkö, joka voi estää hyvänkin suunnitelman toteuttamisen. Jos nyt on haaveillut vaikkapa siitä, että juoksee joskus maratonin, on matkalla monta mutkaa. Nyt ei missään nimessä ole aikaa alkaa harjoitella, koska töissä on kiireitä ja tulevana vuonna lapset vaativat paljon huomiota. Satunnaisella harjoituksella saa aikaan vain lihassärkyjä ja rasitusvamman. Ja tikkakerhon viikkokilpailut ovat aina pahasti viikonloppuisin, jolloin juoksutapahtumaan lähteminen olisi kuitenkin mahdotonta.
 
Kaukonäköiselle minkään aloittamiseen ei ole koskaan oikea aika. Milloin on liian aikaista, milloin liian myöhäistä, milloin ei ole tarpeeksi rahaa ja milloin taas on niin paljon, ettei enää viitsikään. Kun alkaa tuijottaa liian pitkälle, kompastuu jalkoihinsa heti alkuunsa.
 
Totuus on se, ettei ihminen voi elää tulevaisuudessa eikä menneisyydessä. Tästä seuraa outo paradoksi; kukaan ei voi ottaa kuin yhden askeleen kerrallaan. Ja mikä vielä pahempaa, tämä askel on siinä hetkessä ensimmäinen askel. Menneet askeleet ovat menneitä ja tulevista ei voi tietää. Jos siis pitää keskittyä johonkin, ei lie muuta vaihtoehtoa kuin keskittyä juuri siihen ensimmäiseen askeleeseen, sillä ilman sitä ei varmasti tule niitä muitakaan.
 
Tulevaisuuden ongelmiin pätee myös käänteinen perspektiivi. Kaukana edessäpäin häämöttävät ongelmat näyttävät suurilta, mutta kun niitä lähestyy hitaasti, ne usein kutistuvat olemattomiin.
 
Polkupyörän yleistyessä eräät lääkärit ennustivat ihmiskunnan loppua sillä munamankeli tekisi miehistä hedelmättömiä. Vaikka ajatus on järkeenkäypä, rohkeat pyöräilijät viittasivat sille kintaalla.
 
Lopulta miljoonat kiinalaiset todistivat käytännössä, ettei kannata murehtia liikoja.
 
 
PS. Vein oma pyöräni varastoon jo lokakuussa. Kuka hullu sitä lumihangessa pyöräilee?

Päivän lehti

5.4.2020