Kolumnit

Avun pyytäminen ei ole häpeä

Kuva: Riku Hasari
Kuva: Riku Hasari

Muutama viikko sitten ahtauduin pyöräni kanssa junaan. Vaunussa oli muutama muukin pyöräilijä, joten tunnelma oli tiivis, ja junakin sattui olemaan vanhan mallinen lähijuna, jossa oli korkeat rappuset.

Riihimäellä piti sitten vaihtaa junaa, ja päättäväisesti päätin selvitä junan rappusista pyöräni kanssa yksin.

Eihän siitä mitään tullut. Pyörä ja minä levisimme asemalaiturille. Jalkaan tuli komea mustelma ja naarmu muistoksi tapahtuneesta. Pyöräänkin sattui hieman.

 

Jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun kokee suorittavansa jonkin asian parhaiten itse, ilman kenenkään apua.

”Pärjään itse”, ”hoidan tämän itse” ja ”osaan tämän aivan varmasti paremmin itse” Minä itse, itse ja itse.

Pienikin tapahtuma Riihimäen asemalla opetti sen, että meissä istuu tiiviisti yksin pärjäämisen eetos, jolloin avun pyytäminen ja vastaanottaminen ovat ajatuksenakin jopa pelottavan vieraita.

 

Miksi toisen apua on vältettävä omankin loukkaantumisen kustannuksella?

Veikkaan, että asiat hoituisivat helpommin ja nopeammin, jos sitä viitsisi pyytää, mutta miksen tehnyt niin?

On jälkeenpäin hassua oivaltaa, että ehkä asemalle seisseet ihmiset tajusivat minun tarvitsevan apua pyöräepisodini kanssa, mutta minä en tahtonut huomata sitä itse lainkaan.

 

Kun tarkemmin pohtii, voi avunpyynnön välttäminen johtua monestakin syystä.

Yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä suosiva kulttuurimme, ujo luonne tai sitten puhtaasti itsepintaisuus, joka tosin omassa tapauksessani ylitti joitain rajoja liukuen jo typeryyden puolelle.

Uskon, että useimmat ihmiset auttavat toisiaan mielellään. Harvoin tulee vain ajatelleeksi, että saattaa itsekin kuulua mielellään autettavien piiriin. Ajatus kulkee kehää, jossa kaikki muut ovat arvokkaita avuntarvitsijoita, paitsi minä itse.

 

Ensi kerralla, kun pyörä ja minä ahtaudumme junaan, on aika opetella pyytämään apua.

Tai olkoon tilanne mikä tahansa muu, kaikki apu on tervetullutta.

Avun pyytäminen voi osoittautua elämää rikastuttavaksi, ja vähintään se säästää naarmuilta ja tarpeettomilta onnettomuuksilta.