Kolumnit

Kolumni: Björn Wahlroos voi vihastuttaa yhä enemmän

Kuva: Pekka Rautiainen

Kato, sillä on Harakan kynä, kuiskasi Björn Wahlroosin assistentti.

Aloitin Björn “Nalle” Wahlroosin haastattelua Hämeenlinnan Aulangolla. “Harakka” on UPM:n aarnikotka-tunnus, jonka taiteilija Hugo Simberg on suunnitellut.

Wahlroos on toimittajille helppo haastateltava. Hän vastaa ja ilmaisee mielipiteensä terävästi.

Kun lähetin haastattelun Wahlroosille tarkistettavaksi, UPM:n kynää kommentoinut assistentti soitti takaisin. Yleensä haastateltavat haluavat loiventaa ja jopa perua puheitaan. Nyt haastateltava halusi kaksi lausuntoaan kärjekkäämpään muotoon kuin ne oli kirjoitettu.

Wahlroos on liihotellut taistolaisesta opiskelijapolitiikasta suurliikemieheksi. Lokakuussa 67 vuotta täyttävä mies on tällä hetkellä kolmen suuren pörssiyhtiön puheenjohtaja.

Wahlroos edustaa avoimesti hyvin liberalistista talouspolitiikkaa. Hän arvostelee korkeita veroja ja yhteiskunnan tehotonta ohjausta. Wahlroos on ihmetellyt maataloustuotteiden vientitukien ja kehitysavun ristiriitaa. Hän on verrannut työmarkkinapolitiikan kolmikantaisuutta Italian fasismiin.

Huvittavaa on, miten Wahlroos herättää mielipiteillään ja olemuksellaan suuttumusta. Useat ihmiset kadehtivat ruotsinkielistä entistä Hankenin kansantaloustieteen professoria, joka on rikastunut finanssimaailmassa.

OP-Ryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhinen ei sietänyt Wahlroosia. Hämeenlinnassa hän kihisi kiukusta, kun esitys Finanssialan uudesta nordealaisesta puheenjohtajasta tuli Sammosta.

Wahlroosin ideologiaa ei tarvitse hyväksyä. Hän sivuuttaa useat asiat, jotka ovat välttämättömiä demokratialle ja markkinataloudelle.

Ihmetyttää, miksi hän saa vastaansa jopa vihaa. Syynä on ilmeisesti se, että hän tökkää arkoihin paikkoihin. Kritiikkiä on helpoin torjua leimaamalla puhujan rikkaaksi liberalistiseksi hörhöksi.

Finanssimies irrottautuu nyt Nordean puheenjohtajan nuijasta. Hän voi ärsyttää ihmisiä yhä enemmän.

Wahlroosia ei enää sido Pohjoismaiden suurimman pankin hyvin näkyvä tehtävä. Yli 500 miljardin euron tasetta ei ole sentään sopinut vaarantaa raivostuttamalla kaikki edunvalvojat.

Ruotsissa siedetään avointa kritiikkiä vielä vähemmän kuin Suomessa.