Kolumnit

Ei ihan talousrikos, mutta paha virhearvio kuitenkin

Kymmenkunta vuotta sitten Suomen metsäteollisuudessa hölmöiltiin. Alalla vahvistui paniikinomainen näkemys siitä, ettei sellunkeitolla ole minkäänlaista tulevaisuutta.

Vuonna 2008 alkanut taantuma ja kehnosti menneet vuosineljännekset aiheuttivat hädän, jonka seurauksena Kaskisista, Valkeakoskelta ja Kemijärveltä ajettiin sellutehtaat pysyvästi alas.

Yleensä kaikki tietävät ja kaukaa viisaat taloustoimittajatkin hihkuivat kritiikitöntä intoa vuorineuvosten linjauksia ja ivasivat jäljelle jääneitä sellunkeittäjiä menneisyyden miehiksi.

Tänään nuo päätökset ja niiden kommentit osoittautuvat erityisen typeriksi, koska Suomeen puuhataan ainakin neljää uutta sellutehdasta vastavihityn Äänekosken lisäksi. Osa hankkeista on jo pitkällä rahoitusta myöten.

Tuntuu perin järjettömältä, että hyvässä tuotantokunnossa, teknisesti ja taloudellisesti ollut Kemijärvikin suljettiin. Ja vielä keskeltä maan mittavimpia kuitupuun varantoja!

Nyt muutama eläkeukko polkaisee kokonaan uuden tehtaan tyhjästä pystyyn. Eläkeläiset ovat asialla myös Kuopion Sorsasalossa. Aika noloa suomalaisen metsäteollisuuden suurten johtajien, näiden karvisten ja muiden linjanvetäjien näkökulmasta! Metsä Groupkin on herännyt unestaan ja puuhaa Kemiin joko uutta sellukattilaa tai modernisoi vanhan.

Näitä kahta ja lisäksi vielä ex-puolustusministeri Carl Haglundin (r.) johdolla Kemiin suunnitellun biopolttoainetehtaan taustavoimina, rahoittajina, omistajina ja tuotteiden ostajana ovat kiinalaiset. Suomalaiset ovat kontanneet polvet ruvilla heidän edessään ja myönteisiä päätöksiä on jo syntynyt. Kiinalaisten tulo tarkoittaa sitäkin, että Suomi on taas maa, johon rohjetaan investoida.

Ettei tässä käy taas niin kuin kaivosteollisuudessa, jonka suomalaiset hyljeksivät kokonaan ulkomaalaisten omistukseen? Kiistelty ja täydellisen suunnanmuutoksen tehnyt Terrafame on suuresta linjasta myönteinen poikkeus.

Matkan varrella sellutehtaita on tarkoituksenmukaisuussyistä alettu kutsua biotuotetehtaiksi. Viherpesulla onkin kohennettu yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja sujuvoitettu erityisen monimutkaisia lupaprosesseja. Silti uudet yksiköt tuottavat puusta samaa selluloosaa, mäntyöljyä, tärpättiä, sähköä ja lämpöä kuin vanhatkin.

Toki sellusta on kehitetty uusia tuotteita, mutta ei lääkekapselin päällystämiseen kovin suurta leimikkoa, saati uutta tehdasta tarvita.

Uusien selluhankkeiden myötä alkoi suomalaiskansalliseen tapaan ininä metsävarojen riittävyydestä. Tällä hetkellä metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa ja niiden käyttö on sitä tuntuvasti alempi, vaikka uudetkin hankkeet luetaan mukaan. Hakkuusäästöä kertyy jatkuvasti.

Köyhä Suomi otti viitisenkymmentä vuotta sitten ulkomailta lainaa Mera-ohjelmiin hoitaakseen metsänsä ja taatakseen raaka-aineen teollisuudelle. Parjatut Osaran aukeatkin ovat hiljalleen harvennuskunnossa eli puuta kyllä piisaa.

Hyvinvointi syntyy myös 2000-luvulla luonnonvaroilla, työllä ja pääomilla, sopivassa suhteessa viisaasti hyödyntämällä. Se ei synny viisastelemalla lattekuppiloissa tai puuhastelemalla luomuyrttitarhoissa.

Metsäteollisuus, kaivokset, konepajat, tuotanto ylipäätään, mahdollistavat sellaisenkin elämäntavan muutamille, mutta ei jokaiselle. Joidenkin on edelleen tehtävä oikeita töitä.

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930