Kolumnit

Ei Ruotsikaan ole aina oikeassa

Välimeren-lomalla mieleen hiipi syyllisyys, vaikka elämä aurinkoisen meren äärellä olikin ihanaa.

Me ylipainoiset turistit makoilimme nahkaamme käristäen, söimme sekä joimme enemmän kuin mitenkään olisi terveellistä. Samaan aikaan toisaalla eli Välimeren etelärannalla siirtolaiset ja pakolaiset kamppailevat henkensä edestä.

Elintasokuilu ei voisi olla syvempi.

 

EU on epäonnistunut täydellisesti siirtolais- ja pakolaispolitiikassaan. Mitään järkevää ratkaisua ei ole saatu aikaan lukuisista yrityksistä huolimatta.

EU:n viimeisin nahkapäätös oli, että perustetaan vastaanottokeskuksia johonkin EU:n ulkopuolelle.

Noissa keskuksissa olisi tarkoitus käydä läpi turvapaikkaprosessi. Eurooppaan pääsisivät vain todellista hengenvaaraa ja vainoa pakenevat. Siirtolaisia mantereelle ei ainakaan tätä kautta tulisi.

Vaikka tämä toteutuisikin, mikään ratkaisu se ei ole, sillä parempaa elämää etsivät siirtolaiset hakeutuisivat edelleen Eurooppaan muita, epävirallisia reittejä myöten kuten nytkin.

Budjettiesityksessään Suomen hallitus varautuu silti nostamaan pakolaiskiintiötään, jos EU:n yhteisiä keskuksia syntyy. Sisäministeriö on ehdottanut 1 050 pakolaista vuodessa, kun kiintiö nyt on 750.

Jos kaikki Euroopan maat hoitaisivat vastaavasti osuutensa pakolaisista, se olisi jonkinmoinen alku, muttei ratkaise ongelmaa.

 

Ruotsin vaaleissa viikonvaihteessa nähtiin, että jopa ikiaikainen kansankoti on kääntämässä selkänsä siirtolaisille.

Viime aikojen levottomuuksista Malmössä ja Göteborgissa Ruotsi saa syyttää itseään. Maahanmuuttajat on vuosikymmeniä ohjattu asumaan samoihin vuokraslummeihin, joissa heitä voi olla lähemmäs 90 prosenttia asukkaista. Heistä ei tule osaa ruotsalaista yhteiskuntaa.

Suomeen tulijoita on ollut vähemmän, mutta täällä on jo pitkään pyritty kaavoittamaan uusille asuinalueille sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Siitä Ruotsissa olisi kannattanut ottaa oppia.

Suomen sen sijaan toivoisi seuraavan Ruotsia, joka on ainakin tähän asti suunnannut varoja kehitysyhteistyöhön yli YK:n tavoitteen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta.

Jos kaikki kehittyneet maat tekisivät niin, Eurooppaan pyrkijöitä voisi olla vähemmän.

Tuoreimpia artikkeleita