Kolumnit

Kolumni: Ei Suomi ole enää rähmällään

Kuva: Pekka Rautiainen

Venäjä, Venäjä, Venäjä.

Näihin kolmeen sanaan kiteytti syksyllä 2007 silloinen puolustusministeri Jyri Häkämies Suomen turvallisuushaasteet.

Vaikka ennustaminen, erityisesti tulevan, on tunnetusti hankalaa, on Häkämies sarjassaan rohkea oraakkeli.

Entisen pääministerin Esko Ahon hallituspaikka venäläisessä Sperbankissa käynnisti keskustelun, jossa suurimmat arvostelijat elävät menneessä maailmassa.

 

1300 kilometrin yhteinen maaraja on kovin konkreettista realismia. Suomi oli 1970-luvulla ja vielä 90-luvun alussa Neuvostoliiton romahtaessa enemmän tai vähemmän rähmällään.

Sen jälkeen Suomea on systemaattisesti viety länteen ja olemme nyt Euroopan unionissa, eurossa ja skandinaavisessa yhteisössä täysivaltainen jäsen.

Vaikka Esko Aho alkoi imeä poliittisia oppeja Urho Kekkosen kulta-aikana, hän on eri aikakauden tekijä.

Kekkonen oli omana aikanaan taitava poliittinen peluri, jonka päätösten tarkoitus pyhitti keinot.

Ei Ahon toiminta ole sen kummempaa kuin toisen ex-pääministerin Paavo Lipposen, joka konsultoi venäläistä kaasuputkea Itämeren pohjaan kohti Saksaa ja Keski-Euroopan laajoja markkinoita.

Suomalaisten on tätä turha hirveästi jeesustella, kun voimme vain arvailla kuinka rivakasti saksalaistenkin takki kääntyy tässäkin tapauksessa.

Päinvastoin Ahon voi nähdä loistavalle näköalapaikalle seuraamaan, mitä Venäjällä alkaa tapahtua, kun presidentti Vladimir Putin aikanaan joutuu luopumaan vallasta.

 

Jos Suomi olisi Venäjän ykkösvihollinen Euroopassa ja Natoon hamuava mörkö, ei Aho pankin hallituksessa istuisi.

Suomella on erityinen asema Venäjän rajanaapureiden joukossa ja se pitää ymmärtää sekä hyödyntää.

Pelkästään Pietarin talousalueella asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa.

Venäjällä on aivan riittävästi puuhaa niin Krimin niemimaalla, itäisessä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.

Toisaalta vaalikeväänä meidän kannattaa pitää silmämme ja korvamme auki. Myös terve lähdekriittisyys auttaa. Sota muuttaa muotoaan. Digitaalisessa maailmassa olemme kaikki rintamalla ja etulinjassa.

Omista asioista kannattaa pitää huolta, kun ei niistä kukaan muu pidä huolta.