Kolumnit

Ei vastuuta oppimisesta voi sysätä lapselle

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Ystäväni lapsen luokanopettaja myönsi avoimesti vanhempainillassa, ettei hänellä ole aikaa tarkistaa luokkansa lasten läksyjä.

”Toki katson, että läksyt on tehty, mutta miten, siihen meillä ei ole aikaa”, myönsi opettaja.

Opettajan mukaan on ”tosi kiva”, jos vanhemmat katsovat kotona, miten läksyt on tehty.

Omasta alakouluajasta on vuosikymmen, jos toinenkin jo kulunut, mutta silti tuo opettajan sanominen jäi pyörimään mieleeni.

Tätäkö se sitten tarkoittaa, kun koululaisista yritetään saada itseohjautuvia?

Psykologian tohtori Aino Saarinen kertoi jokunen viikko sitten Ilta-Sanomissa, että kansainvälisessä tiedeyhteisössä on hämmästelty sitä, mihin suuntaan Suomen koulujärjestelmä on matkalla.

Suomi on pudonnut 2010-luvulla Pisa-tuloksissa monilta osin alaspäin.

Eritoten ihmettelyä tuntuu aiheuttavan se, miksi Suomen koulujärjestelmää alettiin uudistaa vastoin tutkimustietoa.

Eikö edelleen tärkeintä olisi se, että koululainen oppii, eikä se, että läksyt on tehty sinnepäin? Kunhan nyt jotain olet tehnyt. Huoh.

Itse en tiennyt sitä, että nykyisin ei saa enää puhua opettamisesta, vaan oppimisesta.

Ihminen on pohjimmiltaan aika laiska olento. Mennään sieltä missä aita on matalin.

Itseohjautuvuus sopiikin vain pienelle osalle lapsia.

Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltinkangas-Järvinen kysyikin Ilta-Sanomissa olennaisimmat kysymykset.

Eikö nyt pitäisi pohtia sitä, millaista itsenäisyyttä on järkevää odottaa minkäkin ikäisiltä lapsilta?

Toki alakoululaisia pitää haastaa.

Nykyisen systeemin aikana tuppaa olemaan niin, että se ns. normioppilas jää opetusta vaille, kun luokan ainoan opettajan aika menee niiden koululaisten kanssa, jotka tarvitsevat erityistä tukea.

Se on kaikkien osapuolten kannalta väärin ja epäreilua.

En usko, etkä usko sinäkään, että alakoululainen hahmottaa itse, mitä pitäisi tehdä ja kuinka paljon. Ei tietenkään! Alakoululaiset ovat lapsia.