fbpx
Kolumnit

Ei yhdestä Vainiosta ole SDP:n pelastajaksi

Ukkoontuneen SDP:n kasvojen nuorentajaa Eero Vainiota voi onnitella. Vasta 25-vuotias opiskelija ei ole puhunut läpiä päähänsä noustuaan puolueen varapuheenjohtajaksi.

Hyvä saavutus, tosin samaan hengenvetoon on tilaa kysyä, mitä poliittista hän on suustaan päästänyt: kun ei puhu politiikkaa, ei voi tehdä virheitäkään.

Vainio on sisäpiirin salaisuus. Puoluekokous valitsi SDP:lle toki poliittisen varapuheenjohtajan, joten hänen linja kirkastuu varmasti ajan myötä.

Jotain hänen nosteestaan kertoo se, että SDP:n lehti Demokraatti puhuu jo vainiolaisuudesta!

Samaisen lehden haastattelu kumisee tyhjyyttä. Vainio taitaa olla hurmaantunut uudesta roolistaan sillä hän innostuu julistamaan, että aatteen pitää olla elämäntapa.

Poliittiset näkemykset sanelevat demarin arkea.

Linjaus haisee puolueuskonnolle – ja vallan muulle kuin sd-aatteen päivitykselle. Puolueen ja yksilön suhde on enemmän tai vähemmän kopioitu Mao Tse Tungin Kiinasta ja Josef Stalinin Neuvostotoliitosta.

Pitäisikö SDP:n ottaa käyttöön peräti toverituomioistuimet arvioimaan, ovatko puolueen jäsenet olleet kilttejä läheisilleen ja kuuliaisia puolueen opille?

Opillisista asioista Vainio vetää lehdessä esiin “solidaarisuuden heikompiosaisia kohtaan”. Jotenkin vaikuttaa kuin tämä olisi toistoa ja asiallisesti voi kysyä, kuka ajatusta vastustaa puoluekannasta tai kannattomuudesta riippumatta.

Mikä on sanojen sisältö, sitä Vainio ei määrittele. Vain näin tekemällä hänestä kasvaisi puolueensa uudistaja!

Nykyisen sosialidemokratian solidaarisuutta on ilmainen päivähoito koko maassa ja kaikille. Näin linjasi Vainion puoluejohtoon nostanut puoluekokous.

Tuore varapuheenjohtaja voisi aloittaa linjanvetonsa arvioimalla, kuinka päivähoitomaksun poistaminen rikkailta ja maksukykyiseltä keskiluokalta voi tukea heikko-osaisia.

Suomessa on laadukas päivähoito ja lasten hoitaminen on arvokasta työtä. Markkinataloudessa kuluttaja maksaa ja erityisen paikallaan on maksaa siitä, mikä on arvokasta.

Vainio on hyvä esiintyjä, mitä ominaisuutta ei voi väheksyä. Ruotsissa demaripuolueen kannatus nousee hurjaa vauhtia yksin siksi, että puoluejohtaja vaihtui.

Miksi SDP:n pitäisi uudistua, kun esiintyjien vaihto riittää?

Muutos on hankala asia. Jotain yritti Mikael Jungner puoluesihteerinä – ja ajoi seinään. Jos Vainio hamuaa pitkää ikää politiikassa, hänen on helpointa toistaa liturgiaa ja todistaa olevansa wanhojakin kovempi sossu.

Eikä yksi Vainio kesää tee. SDP:n uudistumista punnitaan kuntavaaleissa. Kuinka moni korvaamaton demarikääkkä lähtee viidettä kertaa “jälleen kerran” ehdokkaaksi?

Tämä peli syrjii nuoria ja jatkaa puolueen ukottumista.

Menot