Kolumnit

Kolumni: Eihän minulle olisi ollenkaan tarvinnut

Kuva: Pekka Rautiainen

Olin eilen illalla jo aikeissa lähteä lahjaostoksille, mutta nukahdin sohvalle. Havahduin hereille ja mieleeni hiipi kuva kauppakeskuksessa vellovasta ihmismassasta, kuvitellusta tietenkin, koska juuri ennen sulkemisaikaa sinne yleensäkin hiippailen toimittamaan nopeat asiani, mutta kuitenkin. Ne ihmiset. Ei kiitos.

 

En osaa ostaa lahjoja, asian miettiminenkin melkein sattuu.

Olen myös itse erittäin vaikeasti lahjottavissa. Sen tietää lähipiirinikin, mutta siitä huolimatta saan lahjoja, ja sitten taas erehdyn sanomaan: ei olisi ollenkaan tarvinnut. Kun minäkään en taaskaan oikein kenellekään mitään.

Voi olla, että olen lapsena kokenut jonkinmoisen pettymyksen ja toistan sitä. Takana saattaa olla arvottomuuden tunne, etten taas tänäkään jouluna (mukamas) ole ensimmäisenkään lahjan arvoinen.

Siinä kai lahjan antamisen ja saamisen ilon ajatus olisikin tarjottimella. On osattava ottaa myös vastaan.

Lieventävänä asianhaarana muistan, kun muukin lahja kuin lapsilta saatu aidosti herkisti: se oli Fiskarsin kirves, jonka sain sittemmin edesmenneeltä kollegaltani ja ystävältäni – kyytipoikana tuli pullo Koskenkorvaa, halkopinoon piilotettavaksi.

On kummallista, miten synkkiin vesiin niinkin iloinen ja armorikas juhla kuin joulu saa sukeltamaan. Ei vain kaikki se saatu, vaan myös menetetty.

 

Tämän joulun alla olen toiveikkaampi kuin monien aikaisempien. Lahjavastenmielisyyteni on sotinut vallinnutta kaupallista, elektroniikka- ja turhuustavarateollisuuden pönkittämiseen perustuvaa joulukäsitystä vastaan. Nyt on toisenlaista joulua ilmassa.

Kulutus- ja tuhlaushysteria on tulossa väkisinkin jossakin vaiheessa tiensä päähän. Lahjat saavat uusia muotoja, ehkä jopa aikaisempaa arvokkaampia.

Täysin aineettomat lahjatkin ovat kuulemma muodikkaita. Jos saisin vapaasti valita, ottaisin paketista hetken hiljaisuutta.

 

Käytettykin kelpaa lahjaksi tänä jouluna. Täysin yllättäen huomasinkin olevani jopa ihan vähäsen trendikäs.

Ostin vaatimattomilla veronpalautusrahoillani ihan vaan itselleni Volter Kilven Saaristolaissarjan, osaksi ensipainoksina. Paketti on jo avattu, mutta tämä hyvä ei lopu hetkessä kesken.