Kolumnit

Eläköön elämystalous!

Kuluttajansuojalain hengen mukainen varoitus: Tämä kirjoitus kuuluu sietämättömien sarjaan. Niiden joukkoon, jotka viestivät kuinka ennen oli paremmin. Talouskin.

Oli aika, jolloin talous tarkoitti kaikkea tuotannollista toimeliaisuutta ja vaihdannan vireliäisyyttä, jota ihmiskunta harjoitti pysyäkseen leivänsyrjässä. Voiteluaineena oli liukas luikku, raha.

Naputtelin hakukoneeseen sanan ”rytmitalous”. (Kerron tuonnempana miksi.) Asiallisen tuntuisen sivun päälle lävähti tuo tuttu, härnäävä pikkuikkuna: ”Tänään olet tämän sivun 999. lukija! Sinulla on mahdollisuus saada Apple iPhone 4S!!!”

Että semmoista rytmitaloutta. Vaiko sittenkin ”huomiotaloutta”?

Oli aika, jolloin juovat luokat ja luovat luokat olivat yhtä ja samaa. Ainakin kulttuuriksi kutsutussa talouselämän haarakkeessa.

Nykyään juovat luokat ja luovat luovat eriytyvät alati enemmän. Mahdotonta sanoa kumman aikaansaannosta tuollaiset sietämättömät tietotekniikan tyrkyttimet ovat.

Oli aika, jolloin kuluttaja tiesi kuka oli ja mikä oli hänen tehtävänsä taloudellisessa oravanpyörästössä. Kuluttaja kulutti tavaroita, rahaa, aikaa ja luonnonvaroja.

Vaan menipä hämmennyksen sormi ällistyksen suuhun, kun törmäsin erääseen talousseminaarista kertovaan tekstiin: ”Asiakkuusmarkkinointiliiton Uusinta tietoa kuluttajakäyttäytymisestä -seminaarissa puhuttiin rytmitaloudesta. Siinä painopiste siirtyy lineaarisesta purskeiseen, asioita tehdään eriaikaisesti ja erilaiset rytmit tunnustetaan. Valitsijakuluttaja valitsee itselleen sopivan rytmin, hidas ja nopea vuorottelevat.”

Jari Sarasvuon huomiotalouskin on ymmärrettävämpi. Jep, mediassa näkyminen, vaikkapa kaikenmaailman tempausten avulla, tuo aina taloudellista lisäarvoa. Jos ei aina näkyjälle itselleen, niin ainakin median omistajille.

Ilmiö synnyttää vahvemman vastailmiön. Parranpärinää piisaa ja aina joku käärii rahat. Talousseminaarien tähtiluennoitsijoiden rahaa-elämystalous kohtaa kuluttajakuulijoiden ahaa-elämystalouden.

Vanha kunnon reaalitalous on käsitteenä – ja ah kuinka työläänä toimintana! – niin tylsä ja vanhanaikainen, että yhteiskuntafilosofit kilvoittelevat sillä, kuka kehittää seksikkäimmän kattokäsitteen nykymaailman taloudelliselle sekamelskeelle.

Yhdeksi tämän vuosituhannen talouden trendiksi toitotetaan tämän tästä elämystaloutta. Koska kuulemma elämme elämystaloudessa, emme kuluttajina ostakaan tuotteita ja palveluita vaan kokemuksia, tunteita, elämyksiä!

Kertovat New Yorkissa olevan yleisen käymälän, jossa asiakas voi hoitaa asiansa musiikin soidessa, valita ylellisestä vessapaperivalikoimasta ja otattaa itsestään valokuvan maailman suurimmassa wc:ssä. Elämystaloutta? Ehkä – globaalissa katsannossa pienelle länsimaiselle piirille.

Lopuksi talousennuste: Seuraava talouden megatrendi on psykotalous.

Niin sanotun positiivisen psykologian edustajat uskovat, kuinka ihmisessä kuitenkin vahvimpana vaikuttaa pyrkimys hyvään ja huolenpito muista. Autuaita ovat pian ne, jotka keksivät kuinka nämä saadaan valjastettua bisnekseksi.