Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Elomme kirjo

”Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa.” Juice Leskinen kiteyttää Syksyn sävel -laulussaan (1975) loppukesään ja syksyn alkuun sisältyvän haikeuden.

Laveammassa katsannossa laulussa taitaa olla kyse elämän kypsymisestä, irtoamisesta ja eroamisesta. Runoilijalle elokuu voikin olla kuolon kuu.

Elokuu-sanan elo-alku on johdos ikivanhasta elää-verbistä. Elo viittaa paitsi elämään myös viljaan, erityisesti tuleentuneeseen viljaan. Elokuu on elonkorjuun aikaa.

 

Ehkä vanhahtavaltakin vaikuttava elo on saanut uutta käyttöä keskusteluissa ilmastonmuutoksesta. Elonkirjo kuulemma ehtyy, kun ilmasto lämpenee. Elonkirjon on sanottu myös kaventuvan ja kokevan vararikon.

Tieteen termipankin mukaan elonkirjo tarkoittaa samaa kuin biodiversiteetti ja biologinen monimuotoisuus. Elonkirjo merkitsee ”elollisen luonnon monimuotoisuutta, joka ilmenee genotyyppien, lajien tai biotooppien runsautena”.

Suomen ympäristökeskuksen tutkija Jari Lyytimäki kirjoitti jo 2005 Kielikellossa, että monet uusista ympäristötermeistä ovat monitulkintaisia ja epämääräisiä. Lisäksi ympäristökeskustelusta ”voidaan poimia monia vierasperäisiä sanoja, joiden sisältö ei varmastikaan avaudu ensisilmäyksellä asiaa tuntemattomalle”.

Lyytikäinen mainitsee esimerkkinä juuri biodiversiteetin. Hänen mukaansa sen asemesta voitaisiin käyttää myös elonkirjoa, mutta ”ainakin vielä sitä käytetään harvakseltaan”.

 

Vuoden 2005 jälkeen ympäristökeskustelu on entisestään kiihtynyt ja kieli elänyt. Keskustelussa vilahtelee sellaisia sanoja kuin hiilinielu, hiilineutraalius, energiatehokkuus, ilmastopaneeli, taakanjakopäätös, päästövähennystavoite ja kasvihuonekaasuinventaariojärjestelmä.

Monissa ilmastokeskustelun sanoista näkyy myrkytyksen oireita siinäkin mielessä, että ne ovat kovin mutkikkaita. Tutkija Lyytimäki korosti Kielikellon-jutussaan, että oivaltavien suomenkielisten termien yleistyminen olisi tärkeää.

Lyytimäen mukaan ”ilmaisuvoimainen, toimintaan kannustava ja elävä kieli on yksi ympäristönsuojelun tärkeä työkalu”.

 

Vaikea kielenkäyttö on omiaan tekemään inehmon elosta muutenkin vaikeaa. Eino Leino runoilee Nocturnessa (1903) vanhenevan ihmisen ympärillä pienentyvästä ”elon piiristä”.

Nykyisessä ilmastokeskustelussa nostetaan tavan takaa esiin ajatus koko planeetan elon piirin pienenemisestä. Ihminen itse pienentää sitä toimillaan.

On myös ihmisiä, jotka ovat ryhtyneet aktiivisesti vastustamaan ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä. Jotkut ovat valmiita suoraan toimintaan ja kansalaistottelemattomuuteenkin. Yhtä näistä liikkeistä kutsutaan Elonkapinaksi (engl. Extinction Rebellion).

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.