Kolumnit

En minä, mutta kun nuo loiset

Kuva: Esko Tuovinen
Kuva: Esko Tuovinen

Ylellä on pyörinyt keväällä dokumenttisarja, joka on tärkeä ja vaikuttava. Se julkaistiin jo pari kuukautta sitten, mutta se on edelleen katsottavissa verkosta Yle Areena -palvelusta. Aihe ei ole vanhentunut mihinkään, eikä valitettavasti vanhene.

Logged in kertoo pari–kolmekymppisistä miehistä, jotka ovat tavalla tai toisella syrjäytyneitä. Viiden päähenkilön elämän täyttävät tietokonepelit ja monella elinympäristö on rajattu enemmän tai vähemmän oman pienen asunnon seinien sisäpuolelle. Arkea leimaavat työttömyys ja päihteet, jopa suonensisäiset huumeet.

Sarjan nimen voi ymmärtää kahdella tavalla: kirjautumisella peliyhteisöön – päähenkilöt esiintyvät paitsi etunimillään, myös pelinimimerkeillään –, mutta myös lukossa olemista asunnoissa ja elämäntilanteissa.

Miesten tarinoissa nousee esille, että heillä on takanaan rikkonainen perhetausta ja/tai koulukiusaamista.

Kun sarjan jaksot tulivat aikanaan Yle Areenaan, iltapäivälehden politiikan toimittaja kirjoitti kolumnissaan huolen, kuinka Suomessa ”yhteiskunnan kannustimet nuorten loisimiselle ovat kohdallaan”.

En tiedä, kuinka moni meistä haluaisi elää einesten ja energiajuoman voimalla ylipainoisena kerrostalokämpässä, jonka pintoihin lika on pinttynyt mustaksi kuonaksi tai vaihtoehtoisesti skitsofreenikkona maaseudulla, vaikka Kela siitä jotain maksaisikin.

Jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja myös yhteiskunnalle, mutta ei kukaan ihminen silti ole loinen. Jokainen on jonkun lapsi ja jonkun sisar, ja jokaisella on tilanteeseen omat syynsä. Toisella ne ovat ehkä perustellumpia tai hyväksyttävämpiä kuin toisella, mutta yhtä kaikki.

Persoonallisia parasiitteja esiintyy vain korealaisessa elokuvassa, ja siitä on seurauksena Oscar-palkinto.

Ilmiö ei tietenkään ole uusi. Parikymmentä vuotta sitten tehty Joutilaat-dokumenttielokuva kertoi parikymppisistä miehistä Kainuun Suomussalmella. Elämän suunnitelmat eivät näyttäneet paljon hartaudella rassattujen fordescortien pitkien valojen keilaa kauemmas.

Elokuvan päähenkilöt olivat ehkä laiskoja, mutta sympaattisia. Loisimista kai hekin harrastivat, vaikka (Kelan lisäksi) rahaa kotioluen valmistutarvikkeisiin piffasi apteekkari-isä.

Yksi päähenkilöistä päätyi myöhemmin siihen tylyimpään henkilökohtaiseen ratkaisuun.

Toivottavasti Logged inin nuorukaisista ei tarvitse kuulla samaa kohtaloa. HäSa