Kolumnit

Enoni menetti kotinsa ja kassillisen villasukkia

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Viime keskiviikkona Porissa syttyi suuri kerrostalopalo, jossa osa asunnoista vaurioitui ja talon asukkaat evakuoitiin.

Mitä se tarkoittaa, kun koti palaa ja menettää omaisuutensa? Vain reilu viikko sitten mummulani ja enoni koti paloi.

Ukkini rakensi talon sotien jälkeen. Enoni remontoi taloa ja rakensi kylkeen uuden siiven. Hän rakensi useita vuosia, yksin.

Naapuri ilmoitti palosta hätäkeskukseen ja enolleni, joka odotti 20 minuuttia palokunnan saapumista. Talo sijaitsi syrjäseudulla, Jumalan selän takana.

Enoni näki, kuinka reilu 70 vuotta suvun historiaa ja kymmenen vuotta oman käden jälkeä hävisi tuliseen pätsiin.

 

Haluaisin itkeä menetettyä mummolaani. Mummoni tekemää ryijyä, jonka julkistamistilaisuutta vietimme yhdessä suvun kanssa. Kaunista verantaa, jossa ukkini luki kesäisin kirjaa tai täytti sanaristikoita. Mummolaa, jonne lapsena kokoonnuimme suvun kanssa viettämään kesiä, jouluja ja merkkipäiviä.

En voi, koska enoni menetti lähes kaiken. Hänelle jäi vain päällä olleet työvaatteet, auto ja rahapussi.

Miltä se tuntuu, kun ei ole enää omaa kahvinkeitintä, jolla keittää aamukahvit? Ei pyykinpesukonetta, ei sohvaa, ei sänkyä? Puhumattakaan niistä kaikista korvaamattomista perintöesineistä ja valokuvista.

 

Huomaan puhuvani äidin kanssa uusista matoista, jotka tätini oli aikeissa vaihtaa talon jokaiseen huoneeseen juuri ennen paloa. Puhumme villasukista, joita enoni sai viime jouluna lahjaksi suvun naisilta ison kassillisen.

Mutta miksi ihmeessä mietimme räsymattoja ja villasukkia?

Siksi, koska se on meidän tapamme käsitellä tragediaa. Kodin ja omaisuuden menettäminen tulipalossa on niin valtava asia, ettei sitä voi kukaan ulkopuolinen ymmärtää. Siksi sitä pitää palastella ja lähestyä pienillä konkreettisilla asioilla.

 

Äitini mukaan enoni oli yllättynyt, kuinka paljon hän on saanut tukea ja yhteydenottoja palon jälkeen. Hän on huomannut, että hänellä on paljon ystäviä, avuliaita tuttuja ja suvun tuki.

Enoni koti ja omaisuus on menetetty, elämä ei.

Mitä omiin mummolamuistoihini tulee, niin äitini sanoin: Muistoja ei tuli vie.