Kolumnit

Enter-humoristilta pääsee vitsi

Kierrän kaukaa ihmiset, jotka sanovat, että heillä on erikoinen huumorintaju, koska heillä ei tunnetusti ole huumorintajua ensinkään.

En nyt tässä tarkoita nimenomaisesti blogikomiikan kuningatarta Helena ”Hihamerkki” Erosta (ps.), vaan kirjoitan yleisellä tasolla, jotta kukaan ei vaan loukkaantuisi.

Pyydän varmuuden vuoksi anteeksi, jos niin kuitenkin käy. Hämeen Sanomat pahoittelee. Sanomalehtien Liiton itseruoskintajaosto pukeutuu säkkiin. Taivas itkee.

Kirjailija Graham Greene oli ahkera yleisönosastokirjoittelija. Hän pommitti Lontoon sanomalehtiä kirjeillään puolen vuosisadan ajan, eikä hän niitä kirjoitellessaan aina harjoittanut alkoholin nollatoleranssia.

Esimerkiksi vuonna 1976 Greene vastusti tomerasti moottoripyöräilijöiden kypäräpakkoa, koska se yllyttäisi ihmisiä ryöstämään pankkeja.

”Kypärää käytetään yhä useammin pankkiryöstöissä, koska se on vähemmän silmiinpistävä kuin päähän vedetty sukkahousu, etenkin sellainen aurinkosuojalla varustettu malli”, Greene järkeili.

Hän ei kuitenkaan kokonaan tahtonut lopettaa pankkiryöstöjä asuinalueellaan, koska ”ne pitävät loitolla turistit, jotka pilaavat maiseman”.

Kirje julkaistiin, koska se oli hyvin kirjoitettu.

Greene kirjoitti vanhanaikaisia kirjeitä, mistä oli se etu, ettei hän voinut lähettää niitä maailmalle vain painamalla enter-näppäintä. Niinpä hänelle jäi väkisinkin aikaa miettiä vielä kerran, mitä tuli kirjoitettua ja minkälaisella tyylillä.

Aika moni kirje jäikin häneltä lähettämättä, kun aika ja harkinta olivat tehneet tehtävänsä.

Mutta me elämme blogiaikaa, ja enter-näppäin on alati puolen sekunnin valmiustilassa. Kun saamme huumorikohtauksia – niin kuin aivan järkevillekin ihmisille valitettavasti toisinaan käy – ei meidän sutkauksiemme ja maailman välissä ole edes postimerkin nuolemisen mittaista harkinta-aikaa.

Ja juuri sitä nämä ”erikoisella huumorintajulla” varustetut ihmiset kaipaisivat kipeästi. Tai edes pelkkää aikaa, jotta joku ulkopuolinen ehtisi hätiin lainaamaan harkintaa.

Kun se ajatuksen kultakimpaleena maailmalle lähtenyt viesti sitten osoittautuukin katinkullaksi tai suorastaan -paskaksi, on tullut aika löytää vika vastaanottajista.

Luonnostaan lankeava johtopäätös on, että vastaanottajilla ei ole huumorintajua. Enter-humoristille tämä on myös ainoa mahdollinen johtopäätös.

En tiedä, mitä tälle ongelmalle tekisi. Jonkin aikaa pyörittelin mielessäni ajatusta, että mielestään erikoisen huumorintajun omaaville ihmisille määrättäisiin hihamerkki, jossa olisi vaikkapa hymiö.

Näin me huumorintajuttomat vastaantulijat osaisimme kiertää tuollaiset verrattomat vekkulit kaukaa.

Hetken harkittuani hylkäsin ajatuksen.