Kolumnit

Epätoivoisia yrityksiä päästä kärryille

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Mielipidekirjoituksen laatiminen omalla naamalla oli ennen paljon nykyistä helpompaa. Yleisö, te lukijat siellä, olitte vakiintunutta ja ennustettavaa väkeä.

Monet tiesivät suunnilleen, mitä jutulta odottaa ja sama toimi täälläkin päässä. Oli tarve ja tilaus todistaa kaiken pysyvyyttä.

Varma tapa päästä nasevaan ilmaisuun oli ottaa esille jokin uusi ajan ilmiö ja tuoda esille vakuuttavasti sen hölmöys suhteessa aikaisempaan, nähtyyn, koettuun, sanottuun, luettuun ja kenties tutkittuunkin.

Oli helppoa olla “oikeassa”, kun juttu häipyi unohduksen suohon yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin.

Nyt ei sama enää vetele, mikä on erittäin hyvä asia. Möläytyksistä ja laiskoista puolitotuuksista jää kiinni, eikä mikään ole myöskään niin laittamattomasti sanottu, ettei sitä voisi vääntää ja kääntää itseään vastaan. Todellisuus pakenee yhä kovenevaa vauhtia, eikä ymmärryskään ilmeisesti näillä palstamillimetreillä enää lisäänny.

Kirjailija ja entinen europarlamentaarikko, 10-vuotiaana lehtikirjoittajan uransa aloittanut Lasse Lehtinen, 72, tuli paljastaneeksi nämä mielipideilmaisun karikot kirjoittaessaan ruotsalaisesta nuoresta ilmastoaktivistista Greta Thunbergista otsikolla “Ilmastosodan söpö soturi” (IS 25.8.).

Oli loppukesän limbo kutsua maailmanlaajuisen ja aiheellisen ilmastohuolen symboliksi noussutta Thunbergia “tyttöseksi” ja “totiseksi keskenkasvuiseksi”.

Maailma on nuorten, myös Thunbergin kaltaisten, nuorten, älykkyytensä lisäksi viisaiden, kouluttautuneiden ja rohkeasti kantaa ottavien – naisten. Toki nuorille pitää antaa tilaisuus myös kasvaa ja kehittyä. Myytti vanhoista viisaista miehistä on yhä enemmän – pelkkä myytti.

Kieli on aina vain vahvempi ase. Sanojen merkitysten lisäksi niillä on sävynsä ja niissä ja niiden väleissä asuvat asenteet.

Väsyneeseen tajuntaamme tunkee joka puolelta valtavasti asiattomuuksia. Asiallisuudesta on tullut uuden ajan puolustettava luonnonvara ja ihmisoikeus.

Mitä enemmän tunnemme sanomisen pakkoa, sitä viisaampaa on luultavasti olla hiljaa, tai ainakin miettiä vielä.

Toki voimme yrittää rimpuilla vielä kärryille. Aikaa on onneksi vielä. Maailmanloppu ei ole tulossa kenties vielä huomenna, mutta erilainen maailma voi taas monin tavoin olla – ja hyvin todennäköisesti on.