Kolumnit

Hämäläisiä poikkeuksia

Hämeenlinna on Suomen suurin valaistu hautausmaa.

Ei täällä ikinä mitään tapahdu, eikä kukaan osallistu.

Hämäläiset on hitaita tuppisuita. Ne saattavat tykätäkin, mutta se ei vain näy päällepäin. Siinä menee pari kolme vuotta ennen hämäläiset lämpenevät.

Jurottavat hiljaa, sellaisia ovat hämäläiset.

Lainaukset ovat alkuperäisväestön edustajien eli hämäläisten lausumia. Ne menevät aika yksiin hämäläisiin liitettyjen stereotypioiden kanssa, joista on Wikipediassa kokonainen artikkeli.

Sen mukaan hämäläiset ovat harkitsevaisia, luotettavia, hitaita, sitkeitä ja peräänantamattomia, sellaisia, jotka eivät aivan helposti ryhdy tekemään mitään mutta sen, minkä ryhtyvät tekemään, tekevät aina huolellisen sitkeästi loppuun asti.

Hämäläisissä kiteytyy suomalainen perusluonne.

Mutta kuinka hyvin nämä stereotypiat ja uskomukset pitävät paikkansa?

Hämeenlinnan keskusta on ainakin kesällä ollut kaikkea muuta kuin autio ja hiljainen. Siellähän on järjestetty vaikka mitä tapahtumia, markkinoita ja festareita – ja kyllä niihin on myös sankoin joukoin osallistuttu.

Joka kansallisuudella on stereotypiansa, mutta yllätys yllätys: kukaan ei tunne itse olevansa lajinsa tyypillinen edustaja. Eikä kenenkään läheisetkään ole sellaisia.

Minäkin tunnen liudan hämäläisiä poikkeusyksilöitä. Opiskelukaverini on verbaalisesti lahjakas Juha Itkonen, eläkkeelle jäänyt esimieheni on kosmopoliitti keskustelija ja onnekkaasti sain naapurikseni sosiaalisen ja helposti lähestyttävän yksilön.

Entäpä sitten Katleena Kortesuo? Siinäpä vasta omituinen hämäläinen: tolkuttoman aikaansaava, hauska ja ulospäinsuuntautunut!

Missä piilevät jurottavat ja hitaat hämäläiset? Ehkä ne eivät ole vielä tulleet esiin, olenhan asunut täällä vasta vajaat kaksi vuotta.

Hämäläiset ja ylipäätään suomalaiset eivät ole ainoita, jotka ovat ankaria itseään kohtaan. Kansallisia stereotypioita tutkittaessa kävi ilmi, että stereotypiat ovat usein väärässä.

Esimerkiksi sveitsiläiset arvioivat, etteivät he ole avoimia uusille kokemuksille. Todellisuudessa he ovat kaikkein avoimimpia. Tšekit taas uskovat, että tyypillinen tšekki on varsinainen vastarannan kiiski, vaikka todellisuudessa maan kansalaiset ovat keskimääräistä joustavampia ja ajattelevat yleistä hyvää.

Se miten puhumme itsestämme, vaikuttaa siihen, miten me ja muut meidät näkevät.

Toisin sanoen aina kun puhumme vaikkapa niistä hitaista hämäläisistä, vahvistamme stereotypioita ja pidämme niitä elossa. Kannattaisikin miettiä, mitä piirteitä haluamme vaalia. Mitä ominaisuuksia haluamme muiden liittävän meihin?

Ehkäpä voisimme jatkossa ajatella törmätessämme Kortesuon haastatteluun tai Itkosen uusimpaan teokseen, että no niin. Taas on hämäläinen vauhdissa.

Kirjoittaja on viestintäasiantuntija ja tuoreehko hämeenlinnalainen.

Tuoreimpia artikkeleita