Kolumnit

Hämeenlinnalaiset ovat tehneet jahkailusta taidetta, eikä haikailusta ole enää apua

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Ihanaa, että elämässä on edes jotakin pysyvää.

Upeaa, että toriparkki herättää keskustelua. Luojan kiitos hiljaisesta kauppatorista, tärisyttävistä mukulakivistä ja siitä, että keskustan autioituviin liiketiloihin ei löydy uusia toimijoita. Hyvä, että virastot tulevat ja menevät ja jättävät jälkeensä tuhansia neliöitä tyhjää tilaa.

Jos mitään muuta ei ilmaannu, voimme paremman puutteessa aina jatkaa juupas-eipäs-jankkaamista ykköskorttelin purkamisesta.

Hämeenlinnalaisesta jahkailusta on tullut muutosvastarinnan pelastusrengas.

Kukaan ei tiennyt, kuinka suuri muutos oli edessä, kun omapäisenä tunnettu seppämestari Manasse Nikanor Julin osti kaupungin ensimmäisen auton vuonna 1909. Historia ei kerro, montako kolaria mies ajoi, mutta varmaa on, että Viipurintien rautasilta oli jo ennen valmistumistaan liian kapea henkilöautoille.

Autojen tulo kaupungin surkeille kaduille antoi kaupunkilaisille aiheen aloittaa teiden moittimisen, jolle ei ole loppua näkyvissä.

Julkinen liikenne käynnistyi nopeasti, mutta tavalliselle kansalle oman auton omistaminen oli vielä harvinaista. Hämeenlinnan historian mukaan keväällä 1925 kaupunkilaisilla oli vasta 14 henkilöautoa. Ainakaan paikoitusongelmista ei jouduttu siis taittamaan peistä.

Vei vuosia ennen kuin Hämeenlinnassa saatiin sovittua, ettei auton torvia kannata töötätä alvariinsa. Tämäkin myönnettiin vasta ensimmäisten kolareiden jälkeen.

Hämeenlinnalaisten on ollut pakko alistua moneen uuteen asiaan.

Elävät kuvat tulivat kaupunkiin aivan 1900-luvun alussa, Verkatehtaan herrat ajoivat moottoriveneellä Vanajavedellä ja Karlbergin Hugo-herra soitti gramofonilla musiikkia.

Kaupungista tuli 1960-luvulla tuhottujen talojen hautausmaa. Nykyaika tuli ja talot menivät, eivätkä koskaan enää palaa.

Nyt jahkailusta ei ole enää apua. Haikailua voi tietenkin yrittää, mutta ei sekään tuo vanhaa hyvää aikaa enää takaisin.

Ei ihme, sillä eihän vanhaa hyvää aikaa ole ollut koskaan edes olemassa. HäSa