Kolumnit

Hämeenlinnan lastensuojelulasten paljous voi selittyä lainkuuliaisuudella, mutta miksi kalliiksi käyviä huostaanottoja puretaan niin harvoin?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ei käy kateeksi: lunta tulee tupaan joka tapauksessa, välillä syystäkin. Kun asiakkaita on liikaa ja aikaa liian vähän, virheiden riski kasvaa. Työntekijäpula ja ”sossujen” jatkuva vaihtuvuus ovat luoneet kierteen, jossa sijoitettujen lasten tapaaminen jää retuperälle eikä kokonaisuus ole kenenkään hanskassa. Suomessa on riittävästi sosiaalityöntekijöitä, mutta moni kavahtaa kuormittavaa lastensuojelua ja hakeutuu terveydenhuoltoon, järjestöihin…

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Hämeen Sanomien jutut.