Kolumnit

Hämeenlinnan valtuusto voi päättää toriparkista taas ehdollisesti – Varmuus yksityisestä rahasta ei tule helpolla

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Toriparkkia koskeneesta kaupunkilaisten kyselytunnista jäi hiukan outo olo. Helteessä olivat virkavastuulla tietoa keräävät valmistelevat viranhaltijat, jotka tekevät työtään kaupunkilaisten valitseman valtuuston tahdon mukaisesti.

Useimmat rutinat olisi taas ollut syytä kohdistaa poliittisiin päätöksentekijöihin. Uutta oli tiistaina se, miten puhuttiin rahasta, yksityisestä rahasta.

Kaupunginvaltuusto päätti liki kolme vuotta sitten: rakentamispäätöksen edellytys on, että vähintään puolet rahoituksesta on yksityistä rahoitusta. Yleinen käsitys olikin, että ennen kuin asia palaa valtuustoon, on otettu selvää siitä tuleeko sitä yksityistä rahoitusta vai ei.

Keskusteluillan jälkeen somen jälkilöylyissä ihmeteltiin, ettei tietoa vaaditusta yksityisestä rahoituksesta ollutkaan. Olihan sitä, muttei niin yksinkertaisessa muodossa kuin muistikuvat aiemman päätöksenteon linjauksista antoivat odottaa.

Kuulimme laskelmia autopaikkatarpeista, joita koituu useiden keskustakiinteistöjen kehityssuunnitelmista, ei siis vain Ykköskorttelin. Selvää toki on, ettei toriparkkia tule ilman tuon keskeisimmän korttelin isoa uudisrakentamista eikä isoa uudisrakentamista ilman toriparkkia.

Moni kai kuvitteli, että yksityisten halukkuus lähteä rahoittamaan toriparkin rakentamista olisi jollain varmuudella selvitettävissä ennen asian palaamista valtuustolle.

Mutta kuinka ihmeessä kaupunki voisi saada etukäteen sitoumuksia velvoitepaikkojen ostamisesta ennen kuin toriparkille on edes näytetty vihreää valoa?

Rautakangesta väännettynä homma menee siis näin: Vielä tämän vuoden aikana valtuusto saa uudelleen päätettäväkseen rakennetaanko toriparkki vai ei. Jos se päättää, että parkkiluola rakennetaan, voi tuo päätös olla – kyllä vain! – myös ehdollinen.

Ehdon mukaan varsinainen rakentaminen alkaa vasta, kun kaavoitusvuosien ja mahdollisten valitusvuosien aikana on saatu lopullinen varmuus rahoituksen yksityisestä puolikkaasta.

Riskejä tulee mahdollisesti turhasta kaavoitustyöstä tai kaupunkikonsernin kasvavasta velkataakasta. Riskien punnitseminen suhteessa siihen, miten kaupungin uskotaan kehittyvän, on poliitikkojen tehtävä. Mahdolliset ja mahdottomat maailmat eivät ole visiohöttöä, vaan politiikan kovaa ydintä.