Kolumnit

Kolumni: Harrastekanalassa ei eletä ellun kanoina

Nyt on kyllä virallinen olo. Olen asioinut kotikuntani maaseutuasiamiehen kanssa ja rekisteröitynyt eläintenpitäjäksi. Sähköpostissani odottaa tosite rekisteröitymisestä ja pitopaikkarekisterin otteesta. Ehkä tulostan ne, ja peräti kehystän.

Minulla on ollut vuosikymmeniä lemmikkieläimiä. On ja on ollut kissoja, koiria ja kaneja. Koira on ollut Kennelliiton kirjoissa, mutta muut eläimet ovat eläneet huushollissani ihan villiä elämää.

 

Vaan nyt on toisin. Lemmikkiparvemme täydentyi tänä syksynä sellaisilla eläinkunnan edustajilla, että oli rekisteröidyttävä. Viisi siivekästä vaatii virallisen polun kulkemisen siinä missä jättimäinen kanahalli.

Eläinten lukumäärällä ei ole merkitystä, vaan yhdenkin linnun pitäjän on rekisteröidyttävä.

Rekisteröitymisen paperityöt oli sinänsä helposti hoidettu, sillä tarvittavat lomakkeet löytyivät näppärästi Elintarvikeviraston eli Eviran verkkosivuilta. Eviralta löytyy myös hyvä kesäkanojen pitäjän muistilista, joka ohjeilla selviytyy talvikanojenkin kasvattaja.

 

Siipikarjan pitäjällä on velvoite rekisteröityä, koska laki eläintunnistusjärjestelmästä sitä vaatii. Myös eläinten pitopaikat on rekisteröitävä. Eläimistä on lisäksi pidettävä luetteloa.

Siipikarjalla tarkoitetaan kaikkia lihan, munien tai muiden tuotteiden tuottamiseksi kasvatettuja tai tarhattuja lintulajeja. Kanat ja kalkkunat ovat samaa sarjaa strutsien ja riikinkukkojen kanssa.

Harrastekanalassa ei eletä ihan ellun kanoina, vaan hyvinkin säntillistä elämää.

Kesäkanat ja harrastekanalat ovat suosittu harrastus. Pihamaalla kuopsuttelevat kanat ovat haluttuja kesävuokralaisia, mutta minun kanani ilmestyivät pihapiiriin vasta näin syksyllä. Kesäisten vuokrakanojen harrastajankin on rekisteröidyttävä kanojen pitäjäksi.

Kanojen tarvitsemalle liikkumatilalle on omat määräyksensä, mutta harrastekanaloissa siivekkäillä tuntuu yleensä olevan riittävästi tilaa temmeltää.

 

Eläinsuojelulaki velvoittaa, että kanojen hyvinvointi on tarkistettava kerran päivässä.

Rupattelulta kuulostavaa kotkotusta käy kyllä kuuntelemassa mielellään. Tuliaiset otetaan aina ilahtuneesti vastaan, sillä nämä pienet biojätemyllyni pitävät herkkuina esimerkiksi muun kotiväen mielestä liian nahistuneita vihanneksia ja hedelmiä.

Komeasti kaikuvia aamuherätyksiä tässä vielä odotellaan.