fbpx
Kolumnit

Häsalainen: Puhumme aina hienoista maisemistamme, mutta mitä olemme valmiita tekemään niiden eteen? - Voisiko Vanajavesi olla Unescon maailmanperintökohde

Tuulia Viitanen Kuva: Lassi Puhtimäki

Leikitään hetki ajatuksella, ettei Hämeenlinnassa olisi vesistöä.

Ei olisi siis lainkaan kaupunkia halkovaa Vanajavettä, jonka äärelle Hämeen linna on rakennettu.

Ei rantaa, jonka vierellä lenkkeillä tai vettä, jossa kalastaa ja veneillä. Kesäisiltä terasseilta ei kimmeltäisi vesi. Uimarantoja ei keskustan tuntumassa olisi.

Hämeenlinnan maisema olisi tyystin erilainen kesät talvet.

Myös kaupungin vetovoima olisi toinen. Eikä meillä olisi linnaakaan, koska ne nyt aina sijaitsevat lähellä vesistöä.

 

Vanajavesisäätiö täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja juhlii sitä lokakuussa.

Juhlan kunniaksi ja tavoitteiden asettamiseksi seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi säätiö ja Vanajavesikeskus tekivät keväällä Sinä ja Vanajavesi -kyselytutkimuksen, johon vastasi 1015 ihmistä Vanajavesisäätiön vaikuttamisalueelta.

Eniten vastaajia oli Hämeenlinnasta ja Hattulasta, mutta vastaajia löytyi Valkeakoskelta ja Kärkölästä asti.

Hyvä vastaajamäärä kertoo siitä, että Vanajavesi ja siihen liittyvät vesistöt kiinnostavat meitä ihan tavallisia kansalaisia.

Tuloksista käy ilmi, että monelle on maisema ja yhteiset rannat ovat tärkeitä. Vesi onkin kuin yhteinen olohuone, josta jokainen nauttii omalla valitsemallaan tavalla.

 

Moni vastaaja on tietoisempi siitä, että suojelutyötä on tehty, vieraslajeja tunnistetaan ja niistä ollaan huolissaan.

Kuluneella viikolla Vanajavedestä löytyi ensimmäinen hyytelösammaleläin. Varsin ällöttävä vieraslaji, joka on päätynyt Suomeen laivojen painolastivesien mukana.

Tätä vierasta ennen tutuksi on käynyt isosorsimo.

Jotta vieraslajit eivät valtaa alaa ja heikennä vesistön tilaa, tarvitaan työtä. Sitä on jo paljon tehtykin, eikä periksi pidä antaa.

Vastaajista kolmasosa on myös valmis taloudellisesti panostamaan Vanajaveden eteen tehtävään työhön.

 

Vesistön puuttumisajatuksella kannattaa leikitellä. Nimittäin ei meillä ole komeaa vesistöä, jos emme pidä siitä huolta. Se vaatii tekoja meiltä jokaiselta. Myös ilman rahaa suojelu- ja kehitystyö on mahdotonta.

Yhdessä pitäisikin miettiä, mitä voimme tehdä. Tässä tapauksessa isosti ajattelusta on iloa ja hyötyä. Kun mahdollisimman moni tietää ainutlaatuisesta vesistöstämme ja sen mahdollisuuksista, on meillä pelimerkkejäkin enemmän.

Vesistö oikein hyödynnettynä luo meille vetovoimaa, siihen liittyy paljon historiaa, hyvinvoiva Vanajaveden vesistö tuo ihmisten arkeen päivittäin iloa kesät talvet. Sitä ei voi vähätellä.

Mökkiläiselle voi aueta huikea Vanajajanselän näkymä, joka elää päivittäin. Tavallinen kaupunkilainen saa kiksit jo pelkästä lenkkeilystä veden äärellä, vaikka maisemassa on vain kapea uoma.

Vanajavesi on ainutlaatuinen vesistö. Voisiko se olla vaikkapa Unescon maailmanperintökohde? Tällaisen heiton teki säätiön hallituksen puheenjohtaja Lauri Arvola. Ei pöljempi ajatus. Se toisi kerralla statuksen, eikä Suomessa tällä statuksella ole yhtään sisävesistöä. Nyt tarvitsee vain kääriä hihat ja haudata hyytelösammaleläin.

Menot