Kolumnit

Haudattiinko toriparkki elävältä? Huhtikuun valtuuston kokouksesta tulee erikoinen muistotilaisuus

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Mitä eroa on irlantilaisilla häillä ja hautajaisilla? – Hautajaisissa on yksi, joka ei ole päissään.

Mitä eroa on irlantilaisilla hautajaisilla ja 27. huhtikuuta pidettävällä, toriparkistakin puhuvalla Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston kokouksella? – Hautajaisissa on yksi, jonka ei pelätä heräävän henkiin.

Tuossa huhtikuun valtuustossahan oli alun perin määrä päättää jatketaanko torin ympäristön kaavoittamista siltä pohjalta, että toriparkki rakennetaan, kunhan eräät edellytykset täyttyvät.

Maanantaina valmistelu kuitenkin tyssäsi äänestyksen jälkeen kaupunginhallitukseen: se ei esitä valtuustolle P-torin rakentamista. Kolme jäsentä olisi halunnut käytännössä haudata toriparkin nyt, kun siihen oli tilaisuus. Yksi koronan uhri lisää.

Koska päätöksen sanamuodot eivät yksiselitteisesti totea, että toriparkki on kuollut ja kuopattu, vaan puhuu ”edellytyksistä ennen kuin”, alkoi heti päätöksen jälkeen keskustelu: väärin haudattu – jos ollenkaan haudattu.

 

Loputtoman väännön ja visioinnin sekä selvitysten jälkeen pitää osa suorastaan demokratian häväistyksenä sitä, ettei valtuusto nyt saakaan sanoa aamenta.

Vielä viime perjantaina oli kaupunginhallitukselle menossa esitys, joka oli yhtä vuosilukua paitsi identtinen kaupunkirakennelautakunnan aiemman päätöksen kanssa. Maanantaina kaikki oli toisin ja esitys ihan eri.

Mikä olosuhteissa muuttui yhden viikonlopun aikana? Mitä oikein tapahtui?

Sitä tapahtui, että palavereita pidettiin, keskusteluja käytiin, kaupungin poliittinen johto ja viranhaltijajohto viestivät, valtuustoryhmien edustajat veivasivat.

Lopputulema oli, että ei tuu mittään. Toriparkin rakentamiseen, edes ehdolliseen, ei tulisi valtuuston suostumusta.

Kokonaisharkinnan takana oli poliittiseksikin katsottavaa tilanteen tulkintaa, vaikka tietenkin valmistelu on tehty pykälien mukaan ja virkavastuulla. Ei esitystä kuitenkaan mikään kaupungin valmiusjohtoryhmä tehnyt.

Yksityisten todellista sitoutumista hankkeeseen ei ole. Koronapandemian vaikutusta kaupungin ja yksityisten toimijoiden talouteen ei tiedetä. Näillä päätöstä perusteltiin.

Kaupunginhallituksen päätös sitten oli tietenkin aidosti poliittinen. Eikä siellä lopulta kukaan halunnutkaan asiaa valtuustolle.

 

Moni toriparkin vastustaja olisi kuitenkin ymmärrettävästi halunnut päästä ottamaan vielä matsia valtuustosalissa. Muttei tämä ole ainoa loppuottelu, joka koronakriisissä on peruttu.

Kaupunginhallituksessa apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuon esityksen puolesta äänestäneille luovutusvoitto oli pienempi paha kuin että valtuustossa olisi tullut pataan.

Muodollisesti meni ihan oikein, ettei päätöstä nyt valtuustolle viety. Kaupunginhallitus ei ole mikään postikonttori lautakunnan ja valtuuston välillä, vaan sillä on täysi oikeus päättää olla esittämättä asioita valtuustolle.

Toistakin mieltä voi perustellusti olla, poliittis-moraalisin painotuksin.

Jos ei kaupunginhallituksen päätös olla viemättä asiaa valtuustolle ollut kaupunkilaisten pettämistä, niin pettymyksen tuottamista se ainakin oli. Niin monta kertaa on kansalaistilaisuuksia myöten luvattu, että 27. huhtikuuta asiasta päättää valtuusto.

 

Mutta kyllä huhtikuun valtuustossa kunnon toriparkkituuletus saadaan. Sille menevät tiedoksi kuntalaiskyselyn tulokset.

(Tuo huhtikuun valtuusto muuten järjestetään kuin e-urheilutapahtuma, virtuaalisesti Teams-työkalun avulla. Kokous luvataan silti saada myös kaupunkilaisten sähköisesti seurattavaksi.)

Täytyy luottaa puheenjohtaja Sari Myllykankaan (sd.) tilannetajuun siinä, että hän sallii hyvinkin lavean toriparkkikeskustelun, ilman että puhujien täytyisi pysyä tiukasti esityslistan pykälän aiheessa, eli kyselyn tuloksissa.

Kriisipuheet pois ja sitten eteenpäin.

Siitä tuleekin erikoinen muistotilaisuus. Yksimielisyyttä tuskin on edes siitä, onko meillä vainaja vai ei.  HäSa