Kolumnit

Henkirikoksen uhrin pilkkaaminen on pimeää, alhaista ja täydellisen hämmentävää

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kirjailija Joseph Conradin monitulkintainen teos Pimeyden sydän (Heart of Darkness) kertoo paitsi imperialismista ja jokiretkestä Kongoon myös matkasta ihmismielen syvyyksiin; pahuuden ja pimeyden ytimeen.

Samaan mustaan sydämeen, viheliäisimpien viettien ja primitiivisimpien reaktioiden maailmaan pääsee reilut sata vuotta teoksen ilmestymisestä paljon helpommin.

Klikkaus vain ja olet jo perillä.

 

Hämeenlinnassa tapahtui viime maanantain ja tiistain välisenä yönä peruuttamattomia ja koko maata kuohuttavia asioita. Poliisi tutkii nyt hirveää tekoa, nuoren naisen brutaalia epäiltyä murhaa.

Samaan aikaan poliisin tiedotteet ovat olleet valitettavan vähissä. Viranomaisten lähes täydellisen tiedotussulun voittaja olikin tietysti sosiaalinen media ja netin inhottavimmat keskustelupalstat.

Hämmästyttävintä on se, että näille synkeille ja rienaaville keskustelupalstoille on lehahtanut epäillystä murhasta iloitsevia ihmisiä. Törkeällä henkirikoksella suorastaan ilkamoidaan ja hekumoidaan, sormet yöt päivät valmiina näppäimistöllä.

Parin päivän ajan olen kysellyt itseltäni, löytyykö mitään alhaisempaa ihmismielen tuotosta kuin henkirikoksen uhrille naureskelu, hänen pilkkaamisensa? En ole toistaiseksi keksinyt.

Äärimmäisessä pimeyden sydämessä ollaan myös, kun minkäänlainen empatiaviisari ei värähdä uhrin omaisille, ystäville tai sukulaisille. Myötätunto olisi vieläpä aivan ilmaista.

 


”Löytyykö mitään alhaisempaa ihmismielen tuotosta kuin henkirikoksen uhrille naureskelu, hänen pilkkaamisensa”


 

Sanomalehtiä ja muita vastuullisia tiedotusvälineitä kritisoidaan netissä enenevästi siitä, ettei niissä tuomita henkirikoksia, jos epäilty tai syyllinen on turvapaikanhakija tai maahanmuuttaja.

Tämä argumentti on niin vino ja älyvapaa, ettei siihen voi soveltaa oikein vai väärin -mittaria. Siksi siihen ei ehkä pitäisi edes vastata.

Yritän kuitenkin. Ensiksikin, vastuullinen media ei ole syyttäjä saati tuomari. Toiseksi, vastuullisessa mediassa kunnioitetaan Suomen lakia ja siis jo lähtökohtaisesti ”tuomitaan” kaikki rikollisuus, henkirikoksista nyt puhumattakaan.

Vastuullisessa mediassa ei sensuroida, mutta ei myöskään julkaista uutisia pelkkien huhujen tai toisen käden tietojen perusteella.

Eikä vastuullista mediaa ohjata mistään talon ulkopuolelta, vaikka joka päivä joku tällaisen ei-niin-tuoreen näkökulman keksiikin.

 

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien päätoimittaja

 

Päivän lehti

28.2.2020