Kolumnit

Hienoa, että joku muu poimii marjat metsistä

Olenko syntinen, kun en tykkää marjastamisesta? Siltä tuntuu joka kesä ja syksy, jolloin perinteisesti toitotetaan, kuinka suurin osa marjasadosta jää metsiin mätänemään.

Kuka ne kaikki sieltä löytäisi?

Lapsuudesta on jäänyt muisto, että istun metsässä kannonpäässä, hyttyset hyökkäilevät ja paarmat kiertävät päätä kuin kiertotähdet. Kädessä on tyhjä muki.

Sen jälkeen, kun olen saanut itse päättää, en ole marjametsään mennyt. Sienestämisestä tykkään, sillä niitä kertyy paljon nopeammin kuin marjoja. Jos nimittäin sattuu oikeille apajille.

Luonnonvarakeskus (Luke) kertoo, että joka toinen suomalainen marjastaa.

Luken tietojen mukaan marjoja poimitaan nykyisin enemmän kuin aikoihin.

Vuosi 2015 oli ennätyksellisen hyvä marjavuosi. Silloin taloudellisesti tärkeimpiä metsä- ja suomarjoja kerättiin ennätykselliset 64,5 miljoonaa kiloa.

Ulkomaalaiset poimijat keräsivät tästä määrästä noin viidenneksen. Luonnonmarjojen taloudellinen arvo kipusi yli 120 miljoonaan euroon.

Marjat ovat nyt kovassa huudossa, ovathan ne superruokaa. Media on pullollaan reseptejä ja säilöntäohjeita talven varalle.

Juuri nyt intoillaan mansikoiden pakastamisesta, vaikka monella on viimevuotisetkin marjat vielä pakastimen uumenissa.

Pakastettu ja sulatettu mansikka ei oikeastaan maistu miltään, mutta onhan se kivan näköinen monissa jälkkäreissä, leipomuksissa ja juomissa.

Tuoreenakin mustikka maistuu mansikkaa paremmalta, vaikka suomalainen sanonta väittää, että ”oma maa mansikka, muu maa mustikka”.

Mansikankin poimimisen ulkoistan mieluusti muille. Olen valmis maksamaan siitä, että ukrainalaiset poimijat kyykkivät puolestani pellolla.

Samoin on erinomaista, että kauempaakin, vaikkapa Thaimaasta saapuu Suomeen ihmisiä poimimaan marjoja. Tietysti sillä edellytyksellä, että he saavat työstään siitä kuuluvan palkan ja eikä heitä muutenkaan riistetä.

Jos on totta, että suurin osa marjoistamme jää metsiin ja soille, on turha olla niistä mustasukkainen muualta tuleville poimijoille.

Ilman heitä meidänkään perheemme ei juuri saisi kotimaista marjaa pöytään.