fbpx
Kaupunkiuutiset Kolumnit

Katastrofien vuosikymmen on osoittanut, että historia toistaa itseään, mutta ihmiskunta ei näytä oppivan virheistään

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Juha-Pekka Koskinen. Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija. Kuva: Esko Tuovinen

Olemme jälleen sen vanhan totuuden äärellä, että historia toistaa itseään. Vaikka aikojen saatossa ihmiskunta on kyynel silmäkulmassa vakuutellut, että se oppii virheistään, niin ei kuitenkaan tapahdu.

Olemme mestareita näkemään menneisyyden ihmisten typerät virheet, mutta kykenemättömiä tekemään vastaaville virheille mitään omassa ajassamme. Historiankirjojen ääressä moni osaa olla viisas ja urhea.

Katastrofi toisensa perään

Tämä vuosikymmen on tarjonnut meille pelätyt katastrofit yksi toisensa jälkeen. Pandemiaa on kärsitty jo muutaman vuoden ajan ja nyt käsissä on sota Euroopassa, jonka aktiivinen osapuoli on meille niin kovin tuttu.

Jäämme vielä odottelemaan supertulivuoren purkausta ja isomman meteoriitin iskeytymistä maahan, mutta onhan tässä vielä 20-lukua jäljellä.

Tuttu kuvio toistuu

Suomalaiset ovat ehkä hiukan kyynisestikin seuranneet Vladimir Putinin Ukrainaan järjestämää sotaretkeä, jonka hän yritti pukea Ukrainan kansan vapautusretkeksi.

Vastaava operaatio nähtiin jo yli 80 vuotta sitten, kun idän edellinen suhteellisuudentajunsa menettänyt despootti oli vallassa. Raatteen tielle jäi nuotit ja torvet, vapauttajien voitonparaati vietettiin kaiketi helvetissä. Suomen kaupunkeihin pudoteltiin leipäkoreja, jotka kuin ihmeen kaupalla räjähtelivät ikävästi.

Sama tilanne on nyt Kiovassa ja lukuisissa Ukrainan kaupungeissa, joissa Putin kerää raskauttavaa aineistoa omaa sotarikosoikeudenkäyntiään varten.

Kaikkia ei voi huijata koko aikaa

Diplomatian rattaat pyörivät aina hitaasti rahan ja oman maan turvallisuuden kautta. Öykkärit luottavat siihen, että lakia edistetään rauhallisesti siinä missä lainsuojaton on nopea. Järjestelmien kankeus on kautta aikojen maksettu viattomien verellä, eikä nykyaika tuo siihen poikkeusta.

Despootit ovat aina laskeneet nopeiden voittojen varaan, koska kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa ja vain joitakin kaiken aikaa. Heidän kannalta on ikävää, ettei kaikkia ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, ja siksi aika nakertaa heidän valtaansa. Jokainen päivä, jonka uhri taistelee despoottia vastaan, on tälle kauhistus.

Mikään hinta vapaudesta ei ole liian kallis

Kävi miten kävi, Vladimir Putin on jo hävinnyt sodan. Yksinvaltiaana hänen suurin pelkonsa on, ettei hänellä ole enää mitään, millä hän voisi kiristää ihmisiä. Kuten Suomen kansa menneellä vuosisadalla, Ukrainan kansa on osoittanut, ettei mikään hinta vapaudesta ole heille liian kallis.

Despootin on aina vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka mieluummin kuolevat seisaallaan kuin elävät elämänsä polvistuneena. Tämä oppitunti heidän on kaiketi käytävä yhä uudestaan ja uudestaan aina maailman loppuun saakka. Putinin kohdalta se tarkoittaa sitä, että hän on viimeisen joulunsa jo viettänyt.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset