fbpx
Kolumnit

Hollanden kuherruskuukausi on lyhyt

Ranskaa johtaa seuraavat viisi vuotta sosialistipresidentti Francois Hollande. Presidentinvaalien toisella kierroksella sunnuntaina Hollande sai äänistä 51,7 prosenttia, kun istuvan presidentin, keskustaoikeistolaisen Nicolas Sarkozyn saalis jäi 48,3 prosenttiin.

Ilmassa on historian siipien havinaa, sillä edellisen kerran sosialistien ehdokas on voittanut vaalit vuonna 1981, jolloin valtaan astui Francois Mitterrand. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta tuon vuoden jälkeen, kun istuva presidentti ei saa jatkokautta. Tuolloin vallasta joutui luopumaan uudistusmielinen Valéry Giscard d’Estaing. Itse asiassa Sarkozy on vasta toinen istuva presidentti, jolle ei heltiä jatkokautta.

Hollande oli vaalien ennakkosuosikki, mutta hänen etumatkansa kannatusluvuissa kaventui koko ajan Sarkozyyn nähden toista kierrosta edeltäneellä viikolla. Lopulta Hollanden eduksi saattoi muodostua se, että Sarkozy kosiskeli kampanjassaan häpeilemättä äärioikeistolaisen Marine Le Penin äänestäjiä. Avoimen rasistisen änkyräpuolueen kanssa flirttailu oli lopulta vierasta ranskalaisten äänestäjien enemmistölle. Tosin myös Hollande kunnostautui maahanmuuttovastaisilla kommenteillaan.

Hollanden voittoa avitti myös hänen Sarkozya löysempi suhtautumisensa Euroopan talouskuriin. Kampanjassaan hän ilmoitti haluavansa neuvotella uusiksi EU:n talouskurisopimuksen. Ainakin hän haluaa sopimukseen jonkinlaisen lisäpöytäkirjan, jossa huomioitaisiin paremmin mahdollinen talouskasvu. Sarkozy ajoi tiukkaa kuria tiiviinä parivaljakkona Saksan liittokanslerin Angela Merkelin kanssa.

Monille äänestäjille Hollande oli se “pienempi paha” kuin Sarkozy, joka tunnetaan aggressiivisesta ja ylimielisestä johtamistyylistään. Hollandea sen sijaan on pidetty jopa liian värittömänä ja hajuttomana.

Niin tai näin, mutta nyt vaalien voittaja joutuu vastaamaan puheistaan. Hallitsevan presidentin tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on Ranskassa todellista merkitystä, sillä presidentin valtaoikeudet ovat laajat. Toisin kuin Suomessa, hän ei todellakaan ole mikään seremoniallinen keulakuva, vaan todellinen valtionpäämies.

Kuherruskuukausi jää lyhyeksi, sillä Ranska on edelleen veloissa korviaan myöten, ja sijoittajat odottavat nopeita ratkaisuja. Hollande joutuu kasvokkain karujen tosiasioiden kanssa. Jos hän todella pitää linjansa, seuraukset ovat arvaamattomat paitsi Ranskalle, myös koko Euroopan unionille ja euroalueelle.

Ensimmäiset merkit markkinoiden reaktioista nähtiin heti maanantaina. Ensin euron arvo painui Aasian kaupassa alimmilleen kolmeen kuukauteen, sen jälkeen pörssit painuivat laskuun ympäri Euroopan. Kun Ranskaan valittiin sosialistipresidentti, ja Kreikassa alkoivat hallitustunnustelut, jotka voivat syventää euroalueen velkakriisiä, eivät kasvottomat markkinavoimat varsinaisesti hihku riemusta.

Suhde Saksaan on Ranskalle ja Hollandelle ensisijaisen tärkeä. Todennäköisesti tulemme näkemään presidentin, joka mieluummin syö vaalilupauksensa kuin ajaa koko maanosan kaaokseen.

Menot