Kolumnit

Huomaatko reiät vai luotatko kiinalaisiin?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Tuusulanväylän reiät ja repeämät uhkaavat rikkoa isonkin ajoneuvon renkaat ja vanteet, vaikka tiellä on alhaiset nopeusrajoitukset. Tie on monille käyttäjilleen hengenvaarallinen.

Tuusulanväylä on vilkkaasti liikennöity tie, jota on yritetty pitää kunnossa. Sitä hiljaisemmat kantatiet ja maantiet ovat vielä huonommassa kunnossa.

Taloudellisesti olisi tärkeää pitää tiet kunnossa. Kaikki ihmiset kulkevat töihin ja asioille enemmän tai vähemmän teitä pitkin. Valtaosa tavaraliikenteestä kulkee teillä.

Tieliikennettä verotetaan auto-, ajoneuvo-, käyttövoima-, polttoaine- ja arvonlisäveroilla. Valtio keräsi viime vuonna maantieliikenteestä 8,3 miljardin euron verotulot.

Valtio on tällä vuosikymmenellä käyttänyt keskimäärin 820 miljoonaa euroa vuodessa tieverkon kehittämiseen ja ylläpitoon. Ylläpidon määrärahoja on edelleen kiristetty. Teitä asvaltoidaan tänä kesänä 40 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.

Kuntaliitto vaatii kaikkien Manner-Suomen 295 kunnanjohtajien allekirjoittamassa vetoomuksessa, että vuosittain käytettäisiin väyliin 800 miljoonaa euroa nykyistä enemmän rahaa. Määrärahojen lisäystä pidetään välttämättömänä.

Tiet rapistuvat nyt vauhdilla. Korjaaminen tulee jatkossa kalliimmaksi kuin niiden pitäminen nyt kunnossa. Teiden hajoaminen maksaa paljon myös niiden käyttäjille.

Huonot yhteydet estävät tuotannolliset investoinnit. Metsä Group ei olisi rakentanut uutta sellutehdasta Äänekoskelle, jos valtiovalta ei olisi luvannut parantaa Keski-Suomen liikenneyhteyksiä.

Keskustelu ja puuhastelu uusista liikenneyhteyksistä on irtautunut täysin todellisuudesta. Suomeen suunnitellaan kymmenien ja taas kymmenien miljardien eurojen uusia ratoja, kun budjettivarat eivät riitä nykyisten yhteyksien ylläpitämiseen.

Kustannukset halutaan naamioida hankeyhtiöihin, joissa todellisuudessa kustannukset kasvavat puolitoista tai kaksinkertaiseksi. Rautatiet eivät tuota kassavirtaa ja ne voidaan rahoittaa vain valtion budjetista. Ratoja kaiken lisäksi suunnitellaan ilman todellisia tuottolaskelmia.

Ratakiima liittyy jotenkin vallitsevaan taloudelliseen hihhulismiin. Pölhöilyn äärimäinen muoto lienee kuvitelma, että kiinalaiset maksavat Suomen rautatiehankkeet.