Kolumnit

Kolumni: Huomioita Hämeestä

Kuva: -

Olen kirjoittanut tälle palstalle vuoden verran huomioita Hämeenlinnasta uuden asukkaan ja viestinnän näkökulmasta.

Isänpäivänä tuli kaksi vuotta hämeenlinnalaisena täyteen, ja niinpä aion jatkossa kirjoittaa vähän muistakin aiheista. Olenhan jo kohta lähes paikallinen.

Mutta sitä ennen kokoan tähän kolumniin asiat, jotka ovat yllättäneet täällä asuessani.

Hämeenlinnasta löytyy käsittämättömän kiehtovia alueita ja kiinnostavia yksityiskohtia. Jopa tehtaan piipuissa on taidetta.

Ihan lähellä -slogan pitää paikkansa: kaikki tarvittava on lähellä. Paitsi metsäpolut, koska Hämeessä ei haketeta ylikasvaneita vesakoita, vaan kaadetaan ne metrien kasoiksi ja jätetään lahoamaan. Samalla katkaistaan kymmeniksi vuosiksi kulku metsässä kaikilta hiirtä suuremmilta eläviltä.

Täältä saa nykyään jopa erinomaista sushia.

Ja jos jotain ei kaupungin ravintolakattauksesta löydä, Helsingin keskustaan pääsee tunnissa. Sama aika voi kulua pääkaupunkiseudullakin asuessa.

Hämäläiset ovat hitaita ja harkitsevia, mutta auton ratissa heistä tulee höntyilijöitä.

Jos erehdyt ajamaan vetoketjuna liikenneympyrään etkä odota kiltisti vuoroasi, hämäläinen ajaa kiinni takapuskuriin ja pysyy siellä siihen asti, kunnes tiet erkanevat.

Naisyrittäjien verkostot toimivat ja yhteishenki on vahva.

Porukkaan on helppo mennä ja tuntea itsensä aidosti tervetulleeksi. Yrittäjille on muutenkin hienosti verkostoitumismahdollisuuksia ja vertaistukea tarjolla.

Verkkoyhteydet tökkivät, ja viestintäyrittäjänä se tuskastuttaa. Pattiin ottavat myös roistomaiset sähkönsiirtomaksut.

Liikuntamahdollisuudet ovat lähimetsiä lukuun ottamatta huikeat, ja harrastusmahdollisuuksia on lähes rajattomasti.

Hämeessä on suurempi todennäköisyys törmätä komeaan mieheen kuin monessa muussa kaupungissa, pääkaupunki mukaan lukien.

Tällä seikalla olen markkinoinut Hämeenlinnaa sinkkukavereilleni pääkaupungissa. Väitteeni perustuu reissukokemuksiini eri puolilla Suomea ja yli 20 vuoden tarkkailuun alueella, muun muassa Päijät-Hämeessä, vanhempieni mökkikunnassa.

Lapset juoksevat täällä yhtä vapaasti kuin itsekin aikanaan. Pääkaupunkiseudulla lapsia ei päästetä enää juuri minnekään ilman vanhempia.

Hämeenlinna on viestinnän kehitysmaa.

Täällä on tavallista, että yrittäjät, virkamiehet, kaupat, lääkärit ynnä muut eivät vastaa puhelimeen eivätkä sähköposteihin. Eivätkä palaa asiaan, vaikka jätät viestin. Täällä on jopa yrityksiä vailla verkkosivuja (”koska kaikkihan tietävät meidät”), ja jos sivut on, ne ovat usein aataminaikaiset.

Tavallaan tämä kaikki on viestintäyrittäjälle haaste ja lupaa, että töitä piisaa, mutta joskus tuntuu kuin hakkaisi päätä seinään. Ja juuri kun olen luovuttamassa, hämäläinen yllättää ja ottaa yhteyttä.

En ole kertaakaan katunut tänne muuttoa, viihdyn mainiosti. Tämä on hyvä paikka kavioliitossa elävän teini-ikäisen tyttären äidin ja yrittäjän elää.

 

Kirjoittaja on kavioliitossa elävä viestintäyrittäjä.