Kolumnit

Huuhkajat hyödynsi Kansojen liigan täydellisesti

Hienoin asia UEFA:n tälle kaudelle luomassa Kansojen liigassa on se, että suunnilleen samalla tasolla operoivat maajoukkueet pääsevät kilpailemaan toisiaan vastaan useita eri palkintoja sisältävän turnauksen sisällä. Maat kamppailevat lohkoissaan rahasta, putoamisesta, nousemisesta, EM-turnauspaikasta sekä koko Kansojen liigan mestaruudesta. Kaikki tämä on tullut merkityksettömien harjoitusotteluiden tilalle. Liverpoolin päävalmentaja Jürgen Kloppin vähättelyä turnausta kohtaan on näihin taustoihin peilaten lähes mahdotonta ymmärtää.

Suomen A-maajoukkue on yksi niistä joukkueista, jotka ovat ottaneet Kansojen liigasta kaiken mahdollisen hyödyn irti. Huuhkajat on onnistunut luomaan syksyn aikana maahamme nyt jo ihan varteenotettavan kokoiseksi äityneen jalkapallobuumin ja samalla joukkue on palauttanut tai luonut jopa täysin uuden uskon suomalaisen jalkapalloilun nykyisyyteen sekä tulevaisuuteen. Vaikka päävalmentaja Markku Kanerva on parantanut lähes kaikkia mitattavissa olevia mittareita joukkueen pelaamisessa, on epärealistista uskoa vastaaviin tuloksiin ilman eri tasoihin jaettua turnausformaattia. Vastaavat voitot harjoitusotteluissa puolestaan olisivat painettu alas, niin, juurikin harjoitusotteluina.

Suomen vahvuus Unkaria, Viroa ja Kreikkaa vastaan on ollut ennennäkemättömän yhtenäinen joukkue. Kanerva onkin maajoukkueellemme lähes täydellinen valmentaja. Hän tuntuu ratkaisseen edeltäjiään huomattavasti paremmin ongelman, miten saada keskinkertaisista yksilöistä voittava joukkue. Siinä samalla entiset keskinkertaisuudet ovat kehittyneet huimin askelin pois harmaasta massasta. Hyvä joukkue tekee yksilöistä parempia ja sen tuloksina tulevat voitot paitsi kasvattavat jokaisen itseluottamusta, ne saavat myös entistä paremmat seurajoukkueet kiinnostumaan suomalaisista pelaajista. Edelleen on painotettava sitä, että ilman Kansojen liigaa joukkueen kehitystä olisi vaikea, ainakaan mitattavissa olevilla keinoilla, todentaa. C-liigan 2. lohkon sarjataulukossa asiasta on mustaa valkoisella.

Huuhkajien pelitapa on tällä hetkellä niin selkeä, että loukkaantumisten seurauksina mukaan tulevat uudetkin pelaajat pystyvät täyttämään oman ruutunsa erittäin hyvin. Torstaina Albin Granlund pelasi Jukka Raitalan paikalla osana puolustuslinjaa joka ei murtunut yli tunnin kestäneen paineen alla. Joni Kauko ei ole pallon kanssa Rasmus Schüller tai Tim Sparv, mutta Ateenassa mies suojasi omaa kenttäpäätyään lohkovoiton arvoisesti. Jos miettii niitä poissaoloja joita Suomella on syksyn aikana ollut, niin huonosti tai edes kohtuullisesti organisoitu joukkue ei olisi mennyt viittä peliä yhdellä takaiskulla. Tämä on yksi isoimmista ”Rivelutionin” aikaansaannoksista.

Nyt kun vaihtoehto B kisapaikan saamiseksi on varmistettu, voidaan siirtyä vaihtoehto A:n kimppuun. Joulukuun alussa arvottavissa karsintalohkoissa Suomi nostetaan mukaan korista kolme. Se on sama sija, miltä maajoukkueemme nousi ykköseksi tulevana sunnuntaina päättyvässä lohkossaan. Karsintalohkosta kaksi parasta etenee kisoihin. On täysin realistista ajatella, että Huuhkajat käyttää vaihtoehto A:n ja jättää pudotuspelit niitä tarvitseville. Tämän ääneen toteaminen vaatii kuitenkin vielä maajoukkuetta pidempään seuranneilta hieman harjoitusta.