Kolumnit

Syntyperäinen hämeenlinnalainen, joka hihittää kuin hyeena ja päästelee vetisiä vauhtiraitoja

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kesäaikaan Hämeenlinnan keskustasta kantautuu elonmerkkejä.

– Nyt sitten se turpa kiinni! kaikui aamuyöstä reissussa rähjääntyneen raivoisa karjahdus pitkin keskustakortteleita.

Kehotus turvan tukkimisesta oli tarkoitettu vetisten vauhtiraitojen tekijöille, äänekkäille lokeille. Arvatenkin vastauksena tuli aimo annos skeidaa niskaan hyeenamaisen hihityksen saattelemana. Eikä välttämättä pelkästään linnuilta.

 

Olemme voimattomia lokkien edessä, sanotaan. Varsinkin pesintäkaudella, jolloin kaikki linnut nauttivat EU:n lintudirektiivin suojasta (10.3.–31.7.).

Pesimäkauden ulkopuolella lokeista omillaan ovat vain harmaa- ja merilokki, jotka tosin eivät ole hämeenlinnalaisten ongelma.

Kaikki muut lokit ja tiirat ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja ympäri vuoden. Tähän ryhmään kuuluvat myös hämeenlinnalaisille tutummat aamuyön kiljukaulat, naurulokki ja kalalokki, jotka keskustassa kesäaikaan mellastavat. Ärhäkkäästi pesäänsä puolustaa myös kalatiira.

Yhteenkään linnunpesään tai lintuun ei saa kajota pesintäkaudella. Ei edes siinä tapauksessa, vaikka naurulokki liitäisi jalankulkijan kuontaloon uuden jakauksen tai tiira kävisi kopauttamassa takaraivoon.

 

Jos silmien takana alkaa pakottaa kovinkin paljon, ja mieli halajaa tempaista lintua vastapalloon, on syytä muistaa, että jokaisella linnulla on hintansa.

Kala- ja naurulokin ohjeellinen arvo on 101 euroa, kalatiiran puolestaan 84 euroa.

Ohjeelliset arvot auttavat tuomioistuimia rauhoitusmääräysten rikkomusten käsittelyssä ja korvausten määrittämisessä. Pikkulokista voi napsahtaa 505 euron sanktio ja selkälokista jopa 757 euron rapsut.

– Mitä tässä voi tehdä, kun mitään ei saa tehdä? pohti isännöitsijä Seppo Kuvaja Hämeen Sanomien jutussa, jossa kerrottiin Hämeenlinnan keskustaa pommittavista lokeista.

 

Yhden asian pystyy jokainen kuitenkin tekemään: olla syöttämättä pikkuhömpyläisiä eli söpöjä lokinpoikasia, jotka toisinaan harhailevat kaduilla kuin orvot pirut. Ruokkiminen on varmin tapa pitää huolta siitä, että ne eivät lähde minnekään.

Toisaalta lokilla on kuulemma tapana palata sille alueelle, jossa se on syntynyt. Käytännössä siis haluamme päästä eroon syntyperäisistä hämeenlinnalaisista.

Päivän lehti

26.10.2020

Fingerpori

comic