Kolumnit

Hyvä kello kauas kuuluu – Riihimäellä on päällä ihan ihme draivi

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Nyt Riihimäellä on päällä ihan ihme draivi. Näin toimittajana sähköposti tuntuu pursuavan kutsua ja tiedotetta, jota pukkaa koko ajan lisää. Pitäisi revetä sinne, puffata tätä, uutisoida tuosta.

Kiitos kuuluu tietysti asukkaille, sillä kaupungin veroeuroin ei pystytetä kummoisia tapahtumia eikä venytä oikein pieniinkään tekoihin.

Kiitosta on annettava tietysti myös virkamiehille ja päättäjille, jotka vihdoin keräävät ihmisten ideoita, mielipiteitä, purnausta, toiveita ja vaatimuksia. On niitä ennenkin kerätty, mutta nyt ne näyttävät myös vaikuttavan.

Suurin kiitos kuuluu tällä kertaa tiedottajajoukolle. Kaksi nuorta naista, Mia Miettinen ja Anni Määttä pystyvät ulottamaan mustekalan tavoin tiedonhankintalonkeronsa uskomattoman laajalle.

Kaksikko tykittää täysillä ja joka välineellä. Kun leikkipuistoa kunnostetaan, syntyy uutinen. Leikkipuisto ei jää strategiapäivitysuutisen jalkoihin, kuten monesti on käynyt.

Ylikuumentumiseen yltänyt asuntotuotanto ja nousukausi ovat siivittäneet kaupunkisuunnittelun lentoon. Asemanseudun suunnittelu ja museokeskuksen selvittely ovat isoja asioita, jotka innostavat asukkaita haaveilemaan.

Kymmenien miljoonien eurojen hintalappu takaa, että perusriksulainen saa odottaa valmista vielä kauan. Odottelu on kuitenkin hyvää aikaa, jos etenemisestä kerrotaan ja sitä voi seurata.

Kun kadut ovat auki, nostokurjet pyörähtelevät ja kassajonossa näkyy tuoreita kasvoja, tarttuu tekemisen meininki ruohonjuuritasolle. Kuin aurinko paistaisi sateen jälkeen.

Syntyy Jukka Jalonen -festejä, Vihreitä Taloja, Lähiöfestejä, Siisti Riksu -talkoita, katuteatteria, katujuoksuja, bägäilyporukoita. Mitä vaan mieleen juolahtaa.

Vaikka tehopari varmasti joutuu luetuttamaan tekstinsä eri hallinnonalojen virkamiehillä, he jatkavat lannistumatta.

Ilman tekemistä ei ole tiedottamista, mutta ilman tiedottamista tekeminen hiipuu.

Pienet ja isot jutut, hypetys ja kampanjointi ruokkivat tekemisen fiilistä ja syntyy lumipalloefekti. Mitä enemmän tehdään, sitä useampi lähtee liikkeelle ja tekemään lisää. Pian kaikki ovat mukana.