Kolumnit

Hyvän elämän tekniikka

Tämä kirjoitus sisältää virheitä, ajatus- tai kirjoitusvirheitä, kenties molempia. Tämä siksi, että tekstin kirjoittaja on ihminen.

Eläimet eivät tee virheitä, eivät tosin myöskään kirjoittele lehtiin. Myöskään koneet eivät tee virheitä, siihen ne eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi kehittyneitä.

Jotta virhe olisi mahdollinen, tarvitaan minuus, joka virheen tekee ja virheeksi ymmärtää. Koneella ei tätä kykyä ole.

Koneiden kyvyttömyys virheisiin ei tieteenkään tarkoita, että ne kykenisivät tekemään parempia päätöksiä kuin ihmiset. Unohdamme usein, että tietokoneohjelmat, tekoälysovellukset tai vaikkapa ydinvoimatekniikka ovat kaikki ihmisten, siis toisin sanoen, epätäydellisen olennon aikaansaamia.

On harhaluulo kuvitella, että voisimme niiden kautta eliminoida inhimillisen virheen olemassaolon. On toki selvää, että koneiden avulla pääsemme monissa tapauksissa tarkempaan ja turvallisempaan suoritukseen.

Aivokirurgista toimenpidettä suorittava robotti ei kärsi väsymyksestä, eikä sen käsi vapise. Mutta laajassa kuvassa jokainen uusi tieteellis-tekninen kehitysvaihe synnyttää myös uusia virhemahdollisuuksia ja usein vielä aikaisempaa mittavampia.

Haaste ei ole tieteellis-teknisessä kehityksessä sinänsä, vaan siinä, että meiltä puuttuu tekniikkaa koskeva laajempi kysymyksenasettelu.

Meiltä puuttuu teknologia. Kyllä, luit oikein. Meiltä puuttuu tekno-logos eli oppi siitä mitä tekniikka on ja mitä päämääriä sille tulisi asettaa.

Hyvänä esimerkkinä toimii nykyinen koulumaailma, jossa vain ani harva vaivautuu kysymään, miten vallalla oleva digiboostaus palvelee vaikkapa kaikkien peräänkuuluttamaa sivistyksellisen ihmisen ihannetta?

Mitä me olemme tekemässä opettajuudelle tai koulun kasvatustehtävälle alistamalla opettajien koulutustilaisuudet pääsääntöisesti laitteistoteknisille päämäärille?

Ongelman ydin löytyy pyrkimyksestämme eliminoida tekniikka ei-inhimillisen alueeksi ymmärtämättä, että välineiden taito, jos jokin, on olennainen osa ihmisyyttä.

Samasta syystä pidämme edelleen yllä keinotekoista, ja mielestäni myös tuhoisaa erottelua esimerkiksi insinööri- ja humanististen tieteitten välillä olettamalla, että aineellisen todellisuuden muokkaaminen olisi moraalisista valinnoista ja arvoista vapaata toimintaa.

Insinööritieteet ovat osa kulttuuria siinä missä kielet, uskonnot ja taiteetkin.

Ja juuri siksi tekno-logos on niin tärkeää. Mitä enemmän ymmärrämme inhimillisen toiminnan teknistä luonnetta, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on liittää se osaksi hyvää ja arvokasta elämää.

Päinvastaisessa tapauksessa koneiden läsnäolo alkaa vähitellen näivettää moraalista ymmärrystämme ja sitä tukevaa kokonaisvaltaista ajattelua.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen filosofi ja kirjailija.