Kolumnit

”Iän myötä opin jatkuvasti” (Sokrates)

 

Mitä on yhteistä Suomen ja Kreikan vaaleissa? Ei mitään! Tai ei juurikaan mitään, jos ei lasketa mukaan äänestysprosenttia.
 
Mutta, äänestysprosentista olette jo varmaan lukeneet muissa kolumneissa. Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitusta tehdä poliittista analyysia kunnallisvaaleista. Tavoitteena on kertoa, miten kreikkalainen toimittaja, joka on asunut Hämeenlinnassa vasta 14 kuukautta, ja on kokenut Kreikassa yli 30 vaalia, (sekä kansallis- että kunnallisvaaleja), koki ensimmäiset kunnallisvaalit Suomessa.
 
 
Se mitä minulle on kerrottu, ja sitä mitä omilla silmilläni ja korvillani näin ja kuulin, on ihan eri asia.
 
Tiesin, että vaalit Suomessa ovat rauhalliset, mutta en osannut odottaa tätä. Missä oli ihmisten hulina? Missä soivat puolueiden torvet? Missä olivat heidän lippunsa? Missä kuului heidän musiikkinsa? Missä erimielisyyksien osoittaminen? Missä oli ilotulitus? Missä olivat kaikki nämä asiat, jotka kuvaavat kreikkalaisia vaaleja? Sunnuntaina Verkatehtaalla sain aivan uuden kokemuksen, ja niin kuin antiikin Kreikan filosofi Sokrates on kerran sanonut, ”iän myötä opin jatkuvasti”. Minulle on monta kertaa kerrottu miten Suomessa pidetään vaalit, mutta tämä kokemus oli ainutlaatuinen. Kaikki kunnallisvaaleihin osallistuneet puolueet olivat saman katon alla.
 
Eri puolueiden edustajat, tavalliset kansalaiset, ehdokkaat seurasivat vaalituloksia, vierekkäin, ”jumalallisessa” rauhassa. Suomalaisille ilmeisesti tämä on selvä juttu, mutta ei kreikkalaisille, jotka vuosikymmenien aikana ovat tottuneet pitkiin voimakkaisiin kampanjoihin, ja sitten lopulta fanaattiseen vaaliyöhön. Pidin kovasti siitä, miten erinomaisesti tämä ilta Verkatehtaalla oli järjestetty. Minulle kerrottiin että tämä oli kolmas kerta. Pidin siitä, miten rennosti voittajat juhlivat voittoaan. Vaatimattomasti. Pidin siitä, miten häviäjät hyväksyivät tulokset. Hymyllä, mutta skeptisyydellä. Pidin haastateltavien henkilöiden rennoista vastauksista.
 
 
Lopuksi vielä kolme asiaa Kreikan ja Suomen kunnallisvaalien eroista. Ensimmäinen niistä on, että Suomessa äänestetään yhtä ehdokasta, kun taas kotimaassani kaupungin väestöstä riippuen on mahdollista äänestää useita ehdokkaita. Toinen on, että Suomessa kuntavaaleihin osallistuvat suoraan puolueet, kun taas Kreikassa puolueet tukevat erilaisia poliittisia yhdistelmiä. Ja kolmas on, että Kreikassa on äänestyskorteissa (niitä on useita, yhtä paljon kuin poliittisia yhdistelmiä) on ehdokkaiden nimet ja äänestäjä panee rastin ehdokkaan nimen viereen, kun taas Suomessa kirjoitetaan äänestyskorttiin ehdokkaan numero.
 
En tiedä miten vaalien jälkeen Hämeenlinnan arkielämä muuttuu, mutta tiedän, että olen ollut todella onnekas, koska sain kokea ensimmäiset suomalaiset vaalini. Ja aion kokea niitä vielä monia lisää.
 
 
 
Loukas Anastasios on Kreikasta Suomeen muuttanut toimittaja.