Kolumnit

Ihmisen silmät ovat puusepän veistämät

Yhdysvaltalainen räppäri XXXTentacion, oikealta nimeltään Jahseh Onfroy, ammuttiin viikko sitten Floridassa. Syyksi epäillään ryöstöä.

Pari tuntia ampumisesta paikallinen sheriffi ilmoitti Twitterissä miehen kuolleen vammoihinsa. Twiitti sai kymmeniätuhansia reagointeja ja yli kaksi tuhatta kommenttia. Surtiin, kuinka maailma menetti suuren, inspiroivan ihmisen, jonka musiikki auttoi monia pääsemään läpi elämän vaikeista hetkistä.

Samalla vastaan tuli kuitenkin twiittejä, joissa miehen kuolemaan suhtauduttiin välinpitämättömästi, ja sitä pidettiin jopa oikeutettuna. Mielenkiintoni heräsi railakkaan haudallatanssin myötä.

Selvisi, että vasta 20-vuotias Onfroy eli rikollista elämää. Räppärillä oli tuomiot aseen hallussapidosta, ryöstöstä ja pahoinpitelystä tappavalla aseella. Onfroy on myös kertonut hakanneensa nuorisovankilassa miehen, koska tämä katsoi hänen alastonta ruumistaan.

Lisäksi häntä syytettiin raskaana olleen naisen törkeästä pahoinpitelystä. Oikeusprosessi jäi kuitenkin kuoleman takia kesken.

Puusilmäisyys on fanien keskuudessa yleisempää kuin hanhenpaska kesäisillä rannoilla. Kun pidämme tarpeeksi jostain asiasta, kuten muusikosta, urheilijasta, puolueesta tai poliittisesta linjauksesta, tarkastelemme sitä värittyneiden linssien läpi. Fanituksen kohteiden negatiivisia puolia vähätellään, kielletään tai pyritään siirtämään ajatuksista syrjään.

Kognitiivinen dissonanssi lienee osa ihmisluontoa, eikä kukaan ei ole siitä vapaa. Itse olen kannattanut keskilyhyen elämäni aikana pitkään englantilaista jalkapalloseuraa, Arsenalia.

Seuran pääomistaja, yhdysvaltalainen Stan Kroenke, avasi elokuussa 2017 televisiokanavan, jolla näytettiin uhanalaisten afrikkalaisten eläinten, kuten elefanttien ja leijonien, hupimetsästystä. Lopulta hän poisti kyseisen materiaalin ohjelmistosta julkisen viharyöpyn takia.

Tänä keväänä Arsenal julkisti yli 30 miljoonan euron sponsorisopimuksen Ruandan kanssa. Valtio on afrikkalaisdiktatuuri, jonka hallintoa epäillään poliittisista salamurhista, ja jossa ei ole lehdistönvapautta.

Jos ajattelisin näitä asioita joka hetki, en pystyisi nauttimaan lempiseurani jalkapallosta.

Siispä en ajattele. Onhan se huomattavasti kevyempää fanittaa kuin luopua.

”Onfroyn musikaalinen lahjakkuus jättää varjoon kaiken, mitä hän teki”, joku twiittaa.

Ei jätä. Mikään ei voisi jättää.

Mutta onko sillä väliä?

Päivän lehti

22.1.2020