Kolumnit

Ihmiskunnan muisti on liian lyhyt ja siksi Auschwitz on tapahtunut uudelleen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Tänään tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta siitä, kun natsien tunnetuin kuolemantehdas Auschwitz-Birkenau vapautettiin.

Muistotilaisuus järjestään Puolassa, nykyisin museona toimivan Auschwitz II-Birkenaun alueella. Tilaisuuteen osallistuu valtion- ja hallituksen päämiehiä yli 20 maasta. Suomea edustaa presidentti Sauli Niinistö.

Kunniavieraita ovat kuitenkin ne reilut 200 ihmistä, jotka selviytyivät keskitys- ja tuhoamisleiriltä ja jaksavat vielä palata paikalle.

Kun puna-armeijan sotilaat saapuivat tammikuun 27. päivänä vuonna 1945 Auschwitziin, odotti heitä paikan päällä näky, jota me emme onneksi voi edes kuvitella.

Suurin osa jäljellä olevista vangeista, noin 60 000 henkeä, oli jo viikkoa aikaisemmin lähtenyt natsien komentamana kuolemanmarssille kohti Saksaa.

Jäljellä oli vain noin 7 000 riutunutta ihmisrauniota sekä todistusaineistoa, jota natsit eivät olleet ehtineet tuhota, muun muassa 7 000 kiloa vankien hiuksia.

Natsi-Saksan suurimmassa keskitysleirissä tapettiin toisen maailmansodan aikana jopa 1,1–1,5 miljoonaa ihmistä.

Keskitysleiristä on tehty lukuisia tutkimuksia, kirjoja ja elokuvia.

Iso osa kirjoista on syntynyt kauhut kokeneiden kynästä. Niin myös juuri suomeksi julkaistu Pääteasema Auschwitz. Selviytyjän muistiinpanot leiriltä.

Kirjan on kirjoittanut juutalainen lääkäri Eddy de Wind, joka kuljetettiin Auschwitziin Hollannista yhdessä vaimonsa kanssa. De Windin kirja syntyi keskitysleirillä, puna-armeijan tieltä paenneiden SS-miesten jälkeensä jättämään vihkoon.

Niille, jotka kysyvät, pitääkö 1900-luvun synkimmästä jaksosta kirjoittaa enää yhtään ainoaa sivua saati teosta, on helppo vastata: Pitää.

Tarina pitää kertoa uudestaan ja uudestaan niin pitkään, että sen on jokainen sisäistänyt, sillä ihmiskunnan muisti on ihan liian lyhyt.

Auschwitz on tapahtunut uudelleen muun muassa Pol Potin Kambodzassa, Pohjois-Koreassa, 1990-luvun Ruandassa ja Jugoslaviassa. Se tapahtuu parhaillaan myös Myanmarin rohingyoille ja Kiinan uiguuri-muslimeille.

Mittakaava on toki eri, mutta siinä se nytkin tapahtuu – ihan silmiemme edessä.

Päivän lehti

26.2.2020