Kolumnit

Ikuinen juhannus takapenkillä jatkuu

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Juhannus tyhjensi suuret suomalaiset kaupungit, kun väki jonotteli maanteitä kesämökeille ja sukulaisiin.

Tämä on mielestäni parasta juhannuksessa. Kerrankin ihmiset hylkäävät omat kuplansa ja elävät muutaman päivän ajan muissa maailmoissa.

Näkökulman vaihtaminen on tärkeää tässä maailmassa, jossa omat mielipiteet lukitaan liiankin kevein perustein.

 

Koko elämänsä Kehä 3:n sisällä viettäneen, hieman umpimielisenkin sukankuluttajan maailmankuva laajenee, kun hän tutustuu maaseudun elämään ja ongelmiin.

Juhannusreissu voi avata vaikkapa maidon tuottajahinnan raadollisuuden, jos kuuntelee mökkinaapurinsa tarinaa tarkkaan.

Pienemmältä paikkakunnaltakin kannattaa lähteä sinne isolle kirkolle pyörimään.

Sähköpotkulaudalla sushibuffettiin ja Suomenlinnaan skumpalle.

Ei elämään kannata suhtautua niin vakavasti. Kerran täällä vain mennään, miksei kokeilisi jotain uutta?

 

Moni nuori lähtee opiskelemaan synnyinkaupungistaan kasvukeskuskaupunkiin ja toisinaan tämä irtautumisprosessi sisältää kiukkuakin.

Oma synnyinkaupunki koetaan hitaana ja kyllästyttävänä paikkana, joka on ennemminkin estänyt yksilön kasvua kuin tukenut sitä.

Vuodessa nuori muuttuukin metsäläisestä maailmankansalaiseksi.

Vaikka tämän muutoksen todistaminen aina hymyilyttää, on se tärkeää nuorelle.

Näin maailma avartuu.

Kun ikää tulee lisää, kotiseutukin muuttuu jälleen tärkeämmäksi. Joku saattaa muuttaa jopa takaisin synnyinsijoilleen.

 

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, josta on tunnetusti lukuisia eri mielipiteitä.

On ehdottoman tärkeää, että asiat nähtäisiin myös toisten näkökulmasta ja tutustuttaisiin siihen, että on muunlaistakin elämää kuin se omansa, mihin on tottunut.

Vaikka sitten pitäisikin omasta mielipiteestään kiinni.

Ei ole olemassa normaaleja tai tavallisia ihmistä. Me kaikki olemme erilaisia. Ja oudon mielenkiintoisia.

Siksi toivoisin, että mieltä avartavaa matkailua ei jätettäisi vain juhannukseen, vaan oltaisiin lähtövalmiina hetkenä minä hyvänsä.