Kolumnit

Ilmainen aamiainen osoitti, että taiteella ja sosiaalisektorilla voi olla paljonkin yhteistä

Kiinnostuin aikanaan sosionomiksi opiskellessani taide- ja kulttuuritoiminnan sosiaalisista ulottuvuuksista tutustuttuani Suomen yhteen tunnetuimpaan yhteisötaideteokseen. Minna Heikinahon Ilmainen aamiainen toteutui Helsingin Hakaniemessä laman aikaan vuonna 1994. Tyhjässä liiketilassa tarjoiltiin nimensä mukaisesti ilmaista aamiaista kenelle tahansa muutaman kuukauden ajan.

 

Samaan aikaan sekä radikaali että tavanomainen teos puhuttelee. Vaikka en ole itse ollut siinä osallinen, löydän siitä merkityksellisyyttä, joka on edelleen ajankohtaista.

Heikinahon teoksessa on monia tasoja läsnäolosta ja kohtaamisen ennakoimattomuudesta aina rahan merkitykseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Teos herättelee pohtimaan taiteen ja sosiaalisen välisiä eroja ja yhteneväisyyksiä, sillä Ilmainen aamiainen olisi yhtä hyvin voinut olla sosiaalialalla toteutettu avustusprojekti.

Heikinaho kertoo ”halunneensa lähestyä ja kohdata ihmisen ihmisenä, lähellä arkea”. Taiteella ja sosiaalisektorilla onkin tarkemmin ajateltuna enemmän yhteistä! Molempien tarkoituksena on muun muassa avartaa maailmankuvaa.

 

Taiteen vahvempi osuus osana sotea ei ole talous- vaan tahtokysymys.
Viime syksynä alkaneessa ja tällä viikolla päättyneessä Paras mahdollinen -seminaarisarjassa etsittiin parasta mahdollista mallia siihen, miten sosiaali- ja kulttuuriala voisivat yhdessä vaikuttaa osallisuuden toteutumiseen yhteiskunnassa ja kuinka taide- ja luontolähtöiset palvelut tulisi huomioida sote-palveluissa. Seminaarien tavoitteena oli lisätä tietoa taide- ja luontolähtöisten palveluiden vaikuttavuudesta.

Seminaarisarjasta jäi erityisesti mieleen Päijät-Hämeen maakunta- ja sote-uudistusta valmistelleen hankejohtaja Ismo Rautiaisen puheenvuoro, jonka mukaan taide tulisi nähdä osana sote-palveluja ja taiteen vahvempi osuus osana sotea ei ole talous- vaan tahtokysymys. Rautiaisen mukaan taiteen vaikuttavuudesta puhuttaessa ”riittää ihan paljailla silmillä näkeminen”.

 

Tänä vuonna voimaan tulleessa laissa kunnan kulttuuritoiminnasta määritellään entistä tarkemmin, miten kulttuuria kunnissa tulee järjestää. Kyseisen lain tavoitteena on muun muassa edistää kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen.

Vaikka sote kaatui, jatkuu Kanta-Hämeessä laajassa yhteistyössä paras mahdollinen työ hyvinvoinnin edistämiseksi taiteen ja kulttuurin keinoin. Vielä kun saadaan huomisissa vaaleissa Arkadianmäelle valittua edustajia, joille taiteen hyvinvointivaikutukset eivät ole mielipidekysymys ja joilla riittää tahtoa edistää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, meillä on hyvät edellytykset parantaa monen ihmisen elämänlaatua.

Kirjoittaja on Kettukin toiminnanjohtaja, Hämeenlinna.